Kuinka te kaikki voitte?
Eilinen päivä oli surrealistinen mutta nyt aamulla kun yritin heräillä tähän uuteen normaaliimme, tuli mieleeni asia, jota olen viime aikoina miettinyt paljonkin:
Onko yksi syy ihmiskunnan nykytilaan se, että ajattelemme enemmän idiootteja kuin viisaita?
USAn uusi presidentti, jonka nimeä en aio enää lausua, on asunut päässäni yli kuusi vuotta.
Hänellä ei ole koskaan ollut minulle mitään rakentava sanottavaa. Hän ei ole tehnyt minua paremmaksi ihmiseksi eikä maailmaa paremmaksi paikaksi. Hän ei ole inspiroinut minua. Hän ei ole valaissut polkuani.
Ja silti hän on mielessäni jatkuvasti, joka päivä – vaikka maailmassa on miljoonia viisaita ihmisiä, joiden ajatteleminen innostaa, lohduttaa, kasvattaa.
Miksi ihmeessä olen antanut idiootille tällaisen vallan?
No, nyt se loppuu. Aion tehdä seuraavan harjoituksen joka aamu:
Käytän ensimmäiset hereilläolon hetket miettimällä ihmistä, joka on inspiroinut minua.
Tehtävä osoittautui heti alkuun yllättävän vaikeaksi. Aivoissani on syvään uurtuneita polkuja, joita pitkin ajatus kulkee, samaa rataa uudestaan ja uudestaan.
Sain apua hyvältä ystävältäni, joka heti tiesi, kuka häntä on erityisesti innostanut:
Nelson Mandela.
No hemmetti, ajattelin! Tietenkin!!! Mandela ei vain asu päässäni koska sen tilan on vienyt T ja muut tyhjänpuhujainfluensserit ja myrkynlykkääjät.
Mandelaa kutsutaan Etelä-Afrikassa (jossa nuorin poikani on syntynyt) Mabidaksi. Se on arvonimi ihmiselle, jota kunnioitetaan.
Mabida eli maassa, jossa hänen kansallaan ei ollut ihmisoikeuksia. Hän taisteli niiden puolesta, minkä takia hänet hän sai 44-vuotiaana elinkautisen vankeustuomion.
Hän oli vankilassa 27 vuotta. Kun hän vapautui, hän oli 71-vuotias.
Kun hän käveli vankilasta ulos, hän jätti katkeruuden ja kaunan selliinsä eikä antanut niille koskaan valtaa.
Toisin kuin eräs oman ahneutensa takia useista rikoksista tuomittu uhriutuja, joka ei koskaan joudu vankilaan.
Mabida on varmasti poikkeusyksilö, Kristus-energiaa. Harva meistä kykenee samaan.
Mutta me voimme kaikki paistatella hänen valossaan.
Kannustan kaikkia näinä murheen päivinä miettimään omia esikuviaan. Ja pitämään katseen heissä.
Mabidan ( ja Jeesuksen) lisäksi minua inspiroivat tällä hetkelläi ainakin Thich Nhat Hanh, Elizabeth Gilbert, Fr. James Martin, SJ, Maria Popova. Tänään yritän muistaa ne muut.
Ja aina kun T tunkee ajatuksiini, ohjaan ne Mabidaan. Kiitän häntä siitä, että hän oli olemassa eikä koskaan antanut periksi
Enkosi, Mabida 🙏❤️