Eteeni putosi toissapäivänä kirja, joka vahvisti mielessäni pitkään muhineen epäilyn:
Emme elä elämäämme vaan elämä elää meitä.
Kirjan nimi on The Surrender Experiment (Antautumiskokeilu). Sen on kirjoittanut Michael A. Singer. Hän on monimiljonääri.
Singerin matka käsittämättömään vaurauteen on käsittämätön.
Hänen salaisuutensa on elämän täydellinen hyväksyminen.
Singer oivalsi nuorena, että kun tekee sovinnon päässämme pälättävän äänen (= Eino) kanssa ja päästää kokonaan irti ohjaksista, elämä kuljettaa meidät ihmeellisellä tavalla seikkailusta toiseen.
Me emme ehkä saa mitä haluamme, mikä on onni, koska Joku tietää meitä paljon paremmin, mikä on meille hyväksi.
Singer itse muutti 23-vuotiaana metsään, jonne hän rakensi majan. Siellä hän vietti päivänsä meditoiden, tuntikausia. Hän koki sellaisia meditaatiomatkoja, ettei olisi halunnut palata niiltä ollenkaan.
Hän halusi elää loppuelämänsä yksin metsässä.
Mutta Jollain oli Singerin varalle muita suunnitelmia.
Singer suorastaan tuupattiin tilanteisiin, joita hän aluksi vastusti kaikin voimin. Mutta sitten hän ymmärsi jotain hyvin tärkeää:
Sen sijaan, että luomme mielessämme omien toiveittemme mukaisen rinnakkastodellisuuden, jonka sitten yritämme saada vastaamaan todellisuutta, on paljon tuloksellisempaa lakata toivomasta yhtään mitään ja antautua niille voimille, jotka ovat luoneet tämän ihmeellisen maailmankaikkeuden.
Ja antautua maailman palvelukseen, ilman minkäänlaista omaa agendaa.
Pitkä tarina lyhyesti: Singeristä tuli miljonääri, menestyskirjailija ja mikä tärkeintä, todella tyytyväinen ihminen.
Miljoonilla ja menestyksillä ei ole mitään tekemistä tyytyväisyyden kanssa. Tyytyväisyydellä sen sijaan on varmasti paljonkin tekemistä miljoonien ja menestyksen kanssa.
Singerin kirja järkytti siinä määrin sisäisiä mannerlaattojani, että minun on tehtävä suuria muutoksia kirjaani Vastustamaton, jonka olen luvannut julkaista lähiaikoina.
En pahoittele asiaa vaan onnittelen tulevia lukijoitani. Kirjastani tulee varmasti nyt paljon parempi.
Singerin kirjan sanoma resonoi sieluni kanssa ehkä siksi, että juuri ennen kuin luin sen, minulle esitettiin yllättävä ehdotus.
Tämä ehdotus on vielä salaisuus (koska siihen liittyy julkisuutta) mutta sen voin paljastaa, että en olisi ikinä itse keksinyt mitään sellaista. Mutta samalla, kun sanoin sen ensimmäisen sanan, joka mieleeni tuli, eli häh?, tiesin jo, että vastaisin ehdotukseen myöntävästi.
Minulla ei ole aavistustakaan, mitä tuleman pitää.
Ja se on oikein hyvä asia.
Jatkan nyt aivojeni treenaamista, jotta Eino pysyisi aisoissa. Haluan oppia elämään kuin Singer.
Se edellyttää tiukassa meditaatiorutiinissa pysymistä.