The way you do anything, is the way you do everything. Kömpelö käännös tälle ajatukselle on, että teet kaikki asiat samalla tavalla. Jos kiroilet aamulla kahvinkeittimellesi, koska suodatinpussi meni tukkoon ja kuuma porojuoma valui tiskipöydälle, kiroilet luultavasti myös lapsillesi, puolisollesi, työkavereillesi, kaupankassalle, koirallesi ja niin edelleen, aina, kun he eivät toimi, kuten haluaisit. Suhtaudut siis kaikkiin vastoinkäymisiisi aivan kuin ne olisivat maailmankaikkeuden juoni sinua vastaan. Tunnen henkilön, jonka koko elämä oli yhtä kiireistä kaaosta. Lisäksi kaikki oli aina häntä vastaan. Jos parkkipaikkaa ei löytynyt, se oli niiden nuijien syytä, jotka olivat pysäköineet autonsa juuri siihen paikkaan, mihin hänen olisi pitänyt. Jos hän myöhästyi junasta, se oli ties minkä maailmankaikkeudessa alkaneen ketjureaktion seurausta, jonka ainoa tarkoitus oli tehdä hänen elämästään hankalaa. Tunnen tämän henkilön hyvin, koska se olin minä. Eipä ihme, että tuollainen elämäntyyli tuli päätökseensä. Eihän sitä olisi pitkään jaksanutkaan. Silloinen tilanteeni muistuttaa filosofi Thomas Hobbesin käsitettä Kaikkien sota kaikkia vastaan. Hobbes uskoi ihmiskunnan eläneen ennen järjestäytymistään yhteiskunniksi vihamielisessä kaaoksessa. Sitä päästäkseen heidän oli luotava yhteisiä sääntöjä. Minä ainakin olin sodassa kaikkea vastaan. Olin äärimmäisen vastustuksen tilassa. Olen pakon edessä opetellut elämään toisin. Minäkin olen tehnyt sääntöjä. Nyt lähden aina siitä, että jokainen tilanne, josta itseni löydän, on ainoa mahdollinen minun tämänhetkisessä elämässäni. Se on rauhoittava ajatus. Minun ei tarvitse käyttää aikaani miksi-kysymyksen pohtimiseen. Siis ei tarvitse. Ja silti aina joskus siihen lankean. Mutta kun niin käy, tiedän jo, mikä auttaa. Rakastaminen. En ole vielä ollut yhdessäkään tilanteessa, josta en olisi selvinnyt rakastamisen avulla. Tiedän, että se kuulostaa imelältä mutta ei voi mitään. Jos tunnen oloni kurjaksi, minun ei tarvitse kuin pienen hetken keskittyä rakkauden tunteeseen. Se onnistuu vaikka keskittymällä ajattelemaan jotain, jota todella rakastaa. Siitä se tunne sitten leviää. Vastoinkäymisiä on vaikea rakastaa. Onneksi ei tarvitsekaan. Aina nimittäin on jotain, jota voi rakastaa. Olen ihmeekseni huomannut, että kun keskittyy rakastamaan jotain, mitä tahansa, jaksaa ottaa vastaan sellaisenkin, mitä ei pysty rakastamaan. Kokeilkaapa seuraavan kerran, kun maailma on teitä vastaan! | 