Sylttytehdas

Olen koronakriisin ajan katsonut amerikkalaista sarjaa nimeltä This Is Us. Se kertoo erään perheen evouutiosta vanhempien ja heidän aikuisten lastensa näkökulmasta.

Pearsonin perheen vanhemmat, Jack ja Rebecca, ovat lähes täydellisiä. He rakastavat palavasti toisiaan ja lapsiaan. He tekevät kaikkensa avioliittonsa ja lastensa eteen.

Tästä huolimatta perheen tytär on vaarallisen ylipainoinen, biologinen poika alkoholisti ja adoptoitu poika kärsii ahdistuksesta ja paniikkihäiriöistä.

Sarjaa katsoessaan tulee miettineeksi, miten mistään perheestä voi tulla tasapainoisia lapsia jos täydelliset Pearsonitkaan eivät kasvatustehtävässään tuon paremmin onnistu.

Toisaalta mieleen tulee sekin, että se, millaisia ihmisiä meistä tulee, on monen asian summa. Vanhempien rooli on tärkeä muttei ainoa tekijä.

Jack Pearsonin oma isä oli kauhea mutta Jackista kasvoi silti hyvä, ellei jopa aivan täydellinen perheenisä.
Sarjassa pohditaan paitsi vanhemmuutta, myös sisaruus- ja parisuhteita. Kaikki nämä ja paljon muuta muokkaavat meidät sellaisiksi kuin me tunnemme olevamme.

Ei siis liene mitään yhtä sylttytehdasta, jonne kaikki jäljet johtavat.

Ei liene ketään yhtä ihmistä, tapahtumaa tai tilannetta, jota voisi pitää ongelmiensa alkusyynä.

Tämän sunnuntain Hengenmenoissa kirjailija Ben Kalland kertoo kirjastaan Vien sinut kotiin.

Kirjaa markkinoidaan kuvaukseksi elämästä jehovantodistajayhteisössä mutta tosiasiassa se kertoo perheestä ja sisasruussuhteista. Tämä perhe vain sattuu kuulumaan Jehovantodistajiin – kuten Benin oma perhekin.

Keskustelimme Benin kanssa kirjoittamisesta, henkisyydestä ja hieman myös siitä, millaista oli kasvaa lahkolaisperheessä.

Hengenmenot-podcast kuunneltavissa AnchoristaSpotifysta ja Applelta

Toivon, että tästä viikonlopusta tulee elämänne paras, oli perheenne milainen tahansa,