Miksi jotkut uskovat ja toiset eivät?
Onko Homo Sapiens Homo Religious eli olemmeko luonnostamme taipuvaisia uskovaisuuteen?
Tiedemiesten yhä kiistellessä asiasta, monet kokevat kaipuuta korkeamman voiman yhteyteen.
Kuten minä.
Mutta moni kuitenkin kokee järjestäytyneet uskonnot vieraiksi. Esimerkiksi kristillinen kirkko ei ole aina toiminut Jeesuksen opetusten mukaan.
Mutta kirkko saanut mitään hyvää aikaiseksi?
Ja mitä kristinusko oikeastaan opettaa?
Ja mikä on ollut kristinuskon merkitys maailmanhistoriassa?
Hengenmenojen vieraana tänä pyhänä pappi ja räppäri Lauri Kemppainen.
Keskustelemme uskosta, maailmasta ja siitä, mihin dogmeja eli uskonnollisia opinkappaleita tarvitaan? Lauri kertoo myös, mitä hän sanoisi Jeesukselle, jos hän saisi viettää viisi minuuttia hänen kanssaan.
Juonipaljastus: Laurin vastaus tulee aika lähelle ruotsalaisen Ylva Eggehornin runoa ”Ska vi dela?”. Se oli nuoruuteni rakkain runo.
Tässä Anna-Maija Raittilan suomennos. Sen myötä toivotan teille kaikille hyvää pyhää:
PANNAANKO TASAN?
Oli tavallinen päivä, me istuimme keittiössä, meillä oli pullo Coca Colaa
Jeesus ja minä, oli kuuma ja pöly leijui auringossa:
Pannaanko tasan hän sanoi, meillä oli pikku-ranskis myös,
me söimme ja katsoimme toisiamme pitkään auringonsavun läpi
ei pelottanut edes kun hän lähti pöydälle jäi tyhjä pullo ja muruja: tavataan
hän sanoi
ja minä näin sen selvän värinän hänen askelissaan joka merkitsi: nyt
mutta sitten tajusin mitä se kaikki merkitsi sinä päivänä
Ei ollut rumpuja eikä jyrinää
ei kellojen pompotusta eikä kova tuuli levitellyt lippuja
eikä silmät selällään kuunneltu suuria sanoja:
oli vain jotain mitä pantiin puoliksi tai sillä lailla ja oltiin
samassa paikassa mutta omatkin vuoret oli tallella
oli oma elämä vaikka se jotenkin katosi
ja läheisyyden koki selvänä (olen hämmentynyt).