Tässä vaiheessa oppikurssia askarrellaan käsitteiden menneisyys, merkitys ja merkityksettömyys kanssa.
Ja taas ollaan linjassa tieteen kanssa.
Ajatuksemme ovat merkityksettömiä juuri siksi, että niiden parasta ennen -päiväys on ajat sitten mennyt ohi.
Suurin osa ajatuksistamme ovat samoja kuin eilen, viime kesänä ja 10 vuotta sitten.
Ajatuksilleen on vaikea tehdä mitään (paitsi päättää olla kuuntelematta niitä), mutta se on merkillistä, että me aivan tietoisesti haluamme oleilla menneisyydessä mieluummin kuin tässä hetkessä.
Mutta niinhän se näyttää olevan.
Tämän viikon opetukset menevät siis helposti perille niillekin, jotka suhtautuvat uushenkisyyteen nihkeästi.
On melko helppoa uskoa omien ajatustensa merkityksettömyyteen mutta maailmantapahtumien merkityksettömyys on kitkerämpi pilleri nieltäväksi.
Teodikean ongelma eli kysymys Miksi Jumala sallii pahuuden ja pahat asiat on sentään ollut ankaran pohdinnan alla pian 2000 vuotta.
Ihmeiden oppikurssin perusajatus on (ymmärtääkseni), että elämme kuin Platonin luolavertauksen ihmiset, varjojen maailmassa. Todellisuus on luolan ulkopuolella eikä meillä ole sinne tässä ajassa pääsyä.
No, entä se holokausti? Madagaskarin nälkäänäkevät lapset? Koronapandemia?
Ihmeiden oppikurssi ei ainakaan tässä vaiheessa vastaa näihin kysymyksiin, mikä on raivostuttavaa. Koska tyydyttävää vastausta ei tule heiltäkään, jotka ovat kurssin käyneet, arvelen, että sitä on turha odotella.
Kurssin mukaan maailma on täydellinen, me vain näemme sen vääristyneenä. Tämän voi jotenkin ymmärtää. Maailmankaikkeus on ihmeellisessä tarkoituksenmukaisuudessaan täydellinen systeemi. Me elimme sen kanssa sopusoinnussa 340 000 vuotta.
Viimeiset 10 000 vuotta ovat olleet siitä irrottautumisen aikaa.
Ja tässä sitä nyt sekoillaan kuin emostaan erotetut kananpojat.
Paha, pahuus ja kärsimys ovat Ihmeiden oppikurssin mukaan harhaa ja osoitus siitä, että samaistumme egoomme emmekä käsitä olevamme kuolemattomia. Samaistumme niihin varjoihin, joita näemme luolamme seinällä.
En mene asioiden edelle enkä vielä yritä pohtia, mitä voisin kurssin hengessä sanoa ihmiselle, joka kärsii, koska tiedän, etteivät edellämainitut näkökulmat vakuuta suurinta osaa ihmisistä.
Hyväksyn nyt sen, että en ymmärrä, esimerkiksi sitä, että suuresti ihailemani kirjailija Sinikka Nopola kuoli tänään vaikeaan sairauteen.
Olen vasta kurssin alussa. Ehkä totuus valkenee minulle vasta myöhemmin.
Uskon, että Sinikalle se on jo valjennut.
Oppitunnit 8-14:
8. Mieleni askartelee menneiden ajatusten parissa
9. En näe mitään niinkuin se nyt on
10. Ajatukseni eivät merkitse mitään
11. Merkityksettömät ajatukseni näyttävät minulle merkityksettömän maailman
12. Olen poissa tolaltani koska näen merkityksettömän maailman
13. Merkityksetön maailma aiheuttaa minulle pelkoa
14. Jumala ei luonut merkityksetöntä maailmaa