Tällä viikolla ihmeiden oppikurssissa (IOK) on puhuttu kaunasta, tarkoituksesta ja pelastuksesta.
Olemassaolomme tarkoitus on ihmekurssin mukaan pelastuminen, mutta ei perinteisessä kristillisessä mielessä. IOK tarkoittaa pelastumisella Jumalan yhteyteen palaamista, ei siis helvetistä pelastumista ja rankaisulta välttymistä.
Toisaalta kaunaisena, Jumalasta erossa elämisen voi IOKin opetusten valossa tulkita helvetiksi, koska helvetilliseltähän se tuntuu.
IOKin mukaan Jumala ei kuitenkaan koskaan rankaise ketään vaan me teemme sen itse. Etenkin itseämme rankaisemme jatkuvasti. Kannamme myös jatkuvaa syyllisyyden taakkaa vaikka meissä ei ole mitään vikaa.
Meillä on tosin pakkomielle kuunnella omia ajatuksiamme ja sitä voisi joku pitää vikana, sillä ajatuksemme ovat aina viallisia.
Mutta IOK tähdentää jatkuvasti, että me olemme pohjimmiltamme viattomia. Olemme vain unessa. Tärkein tehtävämme on herätä ja huomata, että emme ole koskaan olleet erossa Jumalasta.
Tämä herättää monia kysymyksiä, kuten esimerkiksi miksi me viattomat, jotka Jumala loi täydellisiksi, olemme yleensä nukahtaneet. Mutta tähän saattaa tulla vastaus myöhemmin.
Nyt mietin sitä, miksi palaaminen Jumalan yhteyteen on ihmiselle niin vaikeaa. Useimmat tuntuvat suorastaan vastustavan sitä. Vaikuttaa myös siltä, että vaikka kuinka haluaisi siinä onnistua, ei siinä koskaan onnistu kuin korkeintaan hetkeksi.
Esimerkiksi Pam Grout, jonka kirjan mukaan IOKia käyn, aloittaa kurssin joka vuosi uudestaan. Hänen omien sanojensa perusteella hän ei ole vielä juurikaan edistynyt vaan kamppailee alati samojen haasteiden kanssa kuin me kaikki muutkin.
Tekisi mieli Jumalalta kysyä miksi hän loi meidät tällaisiksi tyhmiksi rotiksi, joita hän juoksuttaa uudelleen ja uudelleen labyrinttikäytävillä ja seuraa hiljaa vierestä, kun kerta toisensa jälkeen lähdemme juoksemaan väärää reittiä.
Mikä oikein on olemassaolon pointti?
IOKin mukaan olemisemme tarkoitus on olla olemassa eli Jumalan rakkaudessa paistatteleminen.
Kunpa se olisi helpompaa.
Me emme tiedä, mitä Jumalalla on ollut mielessään kun meidät vajukit loi vaikka IOKin kerrotaan tulleen faksina itseltään Jeesukselta.
Se, minkä kyllä tiedämme, että elämä Jumalan yhteydessä on helpompaa koska on helpompi suunnistaa valossa kuin pimeässä.
Päätän siis hyväksyä IOKin opetukset tältä erää ja jatkaa, koska käsitän, että tässä on kyseessä kurssi. Elän siis toivossa, että vuoden lopussa, kurssin käytyäni, IOKin salaisuudet valkenevat.
Ymmärrän senkin, että vaikka ne valkenevatkin, ne eivät koskaan elinaikanani mene täysin jakeluun.
Tulen aina olemaan samanlainen vajukkirotta mutta onhan sekin jotain, että tiedän olevani sellainen.
…………………………….
Oppitunnit 64-70
64. Älä anna minun unohtaa tarkoitustani
65. Ainoa tarkoitukseni on se, minkä sain Jumalalta
66. Onnellisuuteni on sama kuin tarkoitukseni
67. Rakkaus loi minusta itsensä kaltaisen
68. Rakkaus ei kanna kaunaa
69. Kauna, jota tunnen, peittää sisäisen valoni
70. Pelastumiseni avaimet on minulla, ei missään muualla.