Tällä viikolla Ihmeiden oppikurssissa on pohdittu sitä, kuka minä oikeastaan olen ja miten minä pelastuisin.
Olen henki. Olen hyvä ja täydellinen ja pelastun, koska hyvä on niin voimallista, että se tekee pahan voimattomaksi.
Tässä vaiheessa on tehtävä tunnustus: en ole tehnyt kurssitehtäviä ohjeiden mukaan.
Minun pitäisi nimittäin joka tunti käyttää viisi minuuttia päivän opetuksen pohdiskeluun. Eikä se onnistu.
Miksi se ei onnistu, on hyvä kysymys. Olisihan se muutenkin hyvä pitää joka tunti pieni tauko työnteossa. Sen voisi käyttää paitsi taukojumppaan, myös kurssiopetusten pohtimiseen.
Mutta kun ajattelenkin, että minun pitäisi tunnin välein keskeyttää työnteko pohdiskellakseni ikuisia kysymyksiä, stressaannun.
Eihän sitä voi esimerkiksi kesken palaverin llmoittaa työkavereille, että hei, olen nyt viisi minuuttia omissa maailmoissani.
En kuitenkaan takerru tähän. Hyväksyn sen, että opiskelen omaan tyyliini eli laukkaan kurssin läpi kuten parhaiten taidan. En pysähdy jokainen opetuksen äärelle vaan keskityn niihin ajatuksiin, jotka resonoivat.
Ehkä ne ovat niitä asioita, jotka minun pitääkin oppia.
Tämän viikon opetuksista mieleeni jäi oppitunnin 98 lausahdus, että jokainen opiskeluun käytetty viisi minuuttia on laatuaikaa Jumalan (tai Tyypin, kuten Pam Grout Häntä kutsuu) kanssa. Kaikki muu aika on sitten “onnellista valmistautumista” niihin viiteen minuuttiin.
Tämä on ihana ajatus!
Maailman murheet vievät ihmisen niin mennessään, että jokainen lepohetki murehtimisesta on enemmän kuin tervetullut, ainakin jos minulta kysytään.
Laatuaika Tyypin kanssa on siis todella tarpeen.
Mutta entä jos Tyyppiin ei lainkaan usko?
Minä kehoittaisin tässä tapauksessa kehittämään Tyyppiä vastaavan mielikuvitusolennon.
Jos on huolissaan henkilöbrändistään eikä halua missään tapauksessa mitään uskovaisen leimaa otsaansa, voi pitää mielessään, ettei kenenkään tarvitse tietää, millaisia mielikuvitusleikkejä sitä itsekseen harjoittaa.
Suomessa ollaan Jumalan suhteen nihkeitä mutta Amerikassa uskovaisuus ei ole mainehaitta.
Kuuntelin juuri erittäin menestynyttä bisnesguru Marie Forleota. Hän kehottaa videollaan rohkeasti kysymään neuvoa Korkeimmalta voimalta, samaan tyyliin kuin AA-liikkeen perustaja Bill Wilson aikanaan – ja kuten yllättävän moni amerikkalainen menestyjä.
Wilsonin 12 askeleen ohjelmassa kannustetaan olemaan yhteyksissä Korkeimpaan voimaan – niinkuin jokainen Hänet itse kokee.
Uskovaiset eivät tietenkään tällaisia vapauksia hyväksy. Heidän Jumalansa on se, jonka kirkkoisät ja teologit ovat aikanaan kehittäneet.
Opista ei saa poiketa, jos Taivaaseen haluaa.
Mutta sehän on heidän valintansa. Meillä muilla on oikeus hakeutua yhteyteen sellaisen Tyypin kanssa, jonka kanssa pääsemme yhteyteen, ohi ja yli erilaisten oppien.
Uskon nimittäin, että kun vilpittömästi kurottaa kohti rakkautta, ei voi joutua harhaan. Tätähän Ihmekurssikin opettaa.
Jotkut kutsuvat Tyyppiä rakkaudeksi. Jos Tyyppiä on vaikea kuvitella, aina voi eläytyä rakkauden voimaan.
Sen sentään pitäisi meiltä onnistua…
…………………..
Ihmeiden oppikursssi 92-98
92 Ihmeet näkyvät valossa ja valo ja voima ovat yhtä
93 Valo ja ilo ja rauha ovat minussa
94 Olen niinkuin Jumala minut loi
95 Olen yksi minä, yhteydessä Luojaani
96 Pelastus tulee minusta ja minua on Yksi
97 Olen henki.
98 Hyväksyn osani Jumalan pelastussuunnitelmassa