Ihmeiden oppikurssissa on taas kertausjakso meneillään, joten nyt voin kurssisisällön analysoimisen sijaan pohtia omaa edistymistäni.
Olen nyt kappaleessa 117 eli noin kolmannes on takana.
Edelleen päällimmäisenä tunteenani on ärtymys.
Sitä pahentaa Pam Groutin kirja (jonka avulla kurssia siis käyn). Tämän päivän kappaleessa esimerkiksi Pam kirjoittaa, että kaikki tilanteet, jotka estävät minua olemasta yhteydessä Tyyppiin (joksi hän Jumalaa kutsuu) ja pistämästä tanssiksi, ovat kuva-arvoituksia, eli harhaa.
Tätähän ihmekurssi opettaa: kaikki näkyvä on vain illuusiota.
Hormonit, virukset, bakteerit ja kaikki kehoomme vaikuttava on siis harhaa.
Väsymys on harhaa. Sairaus on harhaa. Kuolema se vasta on harhojen harhaa.
Sodat ovat harhaa. Pandemia on harhaa. Nälänhätä on harhaa.
Olenko ainoa, johon tällainen retoriikka ei tehoa vaikka jollain tasolla tajuan kyllä perusajatuksen: mikään ei ole sitä, miltä se näyttää?
Ihmekurssin opetuksia on vaikea kritisoida, koska niiden sanotaan tulleen itseltään Jeesukselta.
Lisäksi monet menestyneet henkiset opettajat kuten Gabrielle Bernstein ja Marianne Williamson ja ehkä myös Pam Grout esittäytyvät Ihmekurssin vaikutuksen menestystarinoina, mikä luo opiskelijalle paineita.
En menesty, ellen suorita kurssia ja vaikka suorittaisin mutta en opi mitään, en silti menesty.
Tämä alkaa olla lose-lose -tilanne.
Havaitsen olevani täynnä resistanssia Ihmekurssin suhteen.
Ja koska olen juuri kirjoittanut resistanssista kirjan (Vastustamaton) ja olen siis alan asiantuntija, tiedän, mitä tehdä:
Jatkaa kurssia.
Jatkan sitä, kunnes en enää vastusta. Sen jälkeen voin vaikka lopettaa koko kurssin.
Mutta nyt tutkailen rauhassa tämän päivän kertauksia, esimerkiksi tätä:
Totuus korjaa kaikki mieleni virheet.
Ja koska pian on vappu, saatan pistää tanssiksikin.
……
Ihmeiden oppikurssi
Kappaleiden 111-117 kertausta