Seth Godin on digibusinessguru ja menestyskirjailija. Jo vuosia hän on blogannut joka ikinen päivä.
Tämän vuoden maaliskuussa Seth julkaisi blogikirjoituksen, jossa hän listaa kymmenen syytä kirjoittaa kirja. Hänen listassaan syitä on itseasiassa kolmetoista.
Sethin lista herätti minussa paljon ajatuksia. Olen useimmista asioista Sethin kanssa samaa mieltä mutta en aivan kaikista.
Näin Seth bloggaa (hänen tekstinsä lihavoituna):
Miljoonia kirjoja julkaistaan tänä vuonna ja syystä. Ihmiset harvoin katuvat kirjoittamisen vaivaa. Jokaisella on oma syynsä ryhtyä kirjoittamaan, mutta tässä on joitain, joilla pääset alkuun:
No itseasiassa tunnen moniakin kirjoittajia, jotka katuvat kirjoittamisen vaivaa, ainakin jossain vaiheessa, mutta mennään eteenpäin.
1. Se selkeyttää ajatteluasi.
Tämä on totta!
Kirjoittaminen on erinomainen keino kirkastaa ajattelua, koska kirjoitusvirtauksessa tulee kanavoineeksi alitajuntansa viisautta. Ja kun kanavat alitajuntaan avautuvat, sieltä pulpahtelee oivalluksia, jotka avaavat uusia näkökulmia elämään ja olemiseen.
Kuten Flannery O´Connor on sanonut: Kirjoitan koska en tiedä mitä ajattelen ennenkuin olen lukenut mitä olen kirjoittanut.
2. Se kertoo, missä olet juuri nyt.
Tämä on mielenkiintoinen ajatus, jonka käänsin vähän huonosti (alkuperäinen: It leaves behind a record of where you are in this moment).
Kirjan kirjoitettuaan ja varsinkin julkaistuaan saattaa hetken ajatella päässeensä maaliin.
Tosiasiassa maaliin ei pääse koskaan. Kirja on kuva siitä ihmisestä, joka kirjoittaja kirjoittaessaan on. Seuraava kirja on sitten seuraavan ajanjakson ja kehitysvaiheen kuva.
Tämä on haastavaa erityisesti itsehoito-oppaiden kirjoittajille, joiden ensimmäinen kirja on usein ratkaisu isoon haasteeseen, jonka kirjoittaja on omassa elämässään kokenut. Mutta haasteet yleensä jatkuvat ja uusia näkökulmia avautuu niiden myötä. Saattaa olla, että se auvoisan elämän salaisuus, jonka itsehoitokirjailija ensimmäisessä teoksessaan paljastaa, osoittautuukin harhaksi…
No, ehkä kyse on samasta asiasta kuin kuvataiteessa. Sanotaanhan, että taidemaalari maalaa samaa taulua koko elämänsä ajan. Ehkä myös kirjailija kirjoittaa samaa kirjaa. Kirjoista muodostuu hänen elämänsä lopussa jonkunlainen kuva hänestä ja siitä, miten hän tämän todellisuuden koki.
Kirjat ovat siis vain väliraportteja matkan varrella.
3.Koska kirjastasi ei selvästikään tule maailmanlaajuista bestselleriä, voit kirjoittaessasi keskittyä vain niihin ihmisiin, jotka haluavat kuulla sinusta.
Auts! Tämä sattuu erityisesti siksi, että sen sanoo henkilö, joka on kirjoittanut useita maailmanlaajuisia bestsellereitä.
Useimmat kai haluaisivat tekeleidensä menestyvän. Jos ne heti julkaistuksi tultuaan päätyvät alelaariin, kyllähän se harmittaa, vaikka saisikin kiitosta muutamalta lukijalta.
Mutta tietysti Seth on oikeassa. Menestymisen takia ei pitäisi ryhtyä kirjoittamaan, koska se on yleensä epäonnistumisen resepti.
Toisaalta Augusten Burroughs kuulemma etukäteen päätti, että hänen toisesta kirjastaan tulee bestseller ja niinhän siinä kävi. Ensimmäisen tarkoitus oli olla vain harjoitus.
4.Se on projekti, joka on täysin ja kokonaan vain sinusta kiinni.
Kyllä ja ei. Tosiasiassa kirja on kiinni kirjoittajasta vain kustannustoimituksen alkamiseen saakka. Sen jälkeen siitä tulee tiimityötä. Erään ystäväni kustannustoimittaja oli niin virkaintoinen, että kirjoitti koko hänen kirjansa uusiksi. Niinkin voi käydä.
Mutta ensimmäistä versiota kirjoittaessaan sitä on kyllä useimmiten täysin yksin ja oman alitajuntansa ja mielikuvituksensa ja hermojensa ja hupenevien säästöjensä varassa.
Ei oikein ole ketään, keneltä kysyä neuvoa, ainakaan siinä vaiheessa, kun suurin osa tekstistä on vielä ideamaailmassa.
Mutta onhan tässä hyvätkin puolensa. Kukaan ei alkuvaiheessa ole torppaamassa hullujakaan juonenkäänteitä – ellei niitä mene heti paljastamaan, mitä ei koskaan pitäisikään tehdä.
5.Se on antelias tapa jakaa ajatuksiaan muille.
Tätä tulee harvoin ajatelleeksi. Tuntuu, että kaikki tuuppaavat ajatuksiaan nykyään jatkuvasti hyvinkin anteliaasti ja vielä ilmaiseksi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Toisaalta – kirja on kyllä eri asia.
Kirjan kirjoittaminen avaa kanavia alitajuntaan ja samat kanavat avautuvat lukijalla kirjaa lukiessa. Kirjan lukeminen, vaikka sähkökirjankin, on ehkä sittenkin eri asia kuin somehuuteluiden lukeminen.
6.Harrastusten tapaan se vie vähän energiaa ja tilaa ja voit tehdä sitä missä haluat.
Totta! Kirjaprojektia voi lisäksi edistää vaikka koiralenkillä tai suihkussa tai metrossa istuessaan. Parhaat ideat ja ratkaisut nousevat, kun niitä ei jahtaa.
7.Kirjoitettuasi yhden kirjan kirjoitat toisen.
Aivan. Niin siinä käy. Vähän sama juttu kuin aikanaan interreilatessa: kun oli päässyt Roomaan, oli heti päästävä Venetsiaan. On vaikea lopettaa, koska uuden kirjaprojektin lupaus on niin viettelevä.
Uusi kirja on uusi mieletön, rajaton, lähes käsittämätön mahdollisuus! Koko maailmankaikkeus on auki.
Ja eräänä aamuna sitä sitten aloittaa innoissaan ja kun illalla lukee mitä on päivän mittaan kirjoittanut, haluaa kuolla. Näin asiaa kuvaa menestyskirjailija Elizabeth Gilbert. Mutta seuraavana aamuna on siitä huolimatta jatkettava, koska jos ei jatka, pysyy amatöörinä.
Ammattilaisen ja amatöörin ero on se, ettei edellinen koskaan anna periksi.
Ja sanoinko jo tämän: kirjoittaminen on parhaimmillaan kuin huumetta. Aivan ihanaa.
8.Se vahvistaa asiantuntijuuttasi alallasi.
Jossain tapauksissa varmasti.
Ainakin tieto- ja itsehoitokirjailijoiden tapauksessa.
Asiantuntijuus voi tosin kirjan myötä joutua myös kyseenalaiseksi (re: Antti Heikkilä ja hänen kirjansa Lääkkeetön elämä).
Mutta joo, on siinä tämäkin puoli. Kun on kirjoittanut yhdenkin kirjan, on ansainnut wikipedia-artikkelin.
9.Muiden on saatava kuulla, mitä ajattelet. Ajatuksillasi on merkitystä.
Tämä on totta. Kaikkien ajatuksilla on merkitystä. Somehuutelu ei riitä.
Mutta kaikki eivät kuitenkaan kirjoita kirjoja vaikka ajatuksia olisi. Toisaalta on myös kirjoja, joissa ei ole mainittavampia ajatuksia, ainakaan sellaisia, jotka rakentaisivat jotain.
Kirjathan saattavat sitäpaitsi olla vahingollisiakin, kuten Hitlerin “Taisteluni”.
Mutta jos on sellainen tunne, että haluaisi sanoa jotain niin, että muut kuuntelisivat, kirjan kirjoittaminen ja julkaiseminen on hyvä ajatus.
Mutta ihan helppo ja nopea juttu se ei ole.
En pysty kirkkain silmin oikein kenellekään suosittelemaan kirjan kirjoittamista, sillä kirjoittajan on kirjan kirjoittaakseen joskus uitava todella syvissä vesissä eivätkä ne vedet siitä madallu silloinkaan kun kirja on valmis, sillä kirja-alalla kilpailu on julmaa.
Hyväkään kirja ei välttämättä löydä kustantajaa eikä kustannetuksi tultuaan lukijoita ja sen jälkeen voi tie kirjailijana nousta pystyyn.
10.Kirjasi kirjoitettuasi sinusta tulee kirjailija.
Niin no. Olen kirjoittanut kolme kirjaa enkä pidä itseäni oikeana kirjailijana. Ehkä ajattelen vain romaanikirjailijoiden olevan oikeita kirjailijoita.
Minulla oli nuorena kunnia vierailla Paavo Rintalan kodissa, koska hänen tyttärensä on hyvä ystäväni. Paavo on aina ollut mielessäni oikea Kirjailija. Hänen kirjansa leijuvat aivan eri tasolle kuin minun.
Minä en koe kirjailijan arvonimeä ainakaan vielä ansainneeni. Tosin minulla on kyllä romaani työn alla…
Toistaiksi kutsun itseäni kirjoittajaksi, koska sitä teen joka päivä noin 16 tuntia. Kirjoitan nimittäin myös palkkatyössäni sisällöntuottajana.
11.Kun kirjasi on valmis, sen julkaiseminen ei ole niin vaikeaa kun kuvittelet.
Okei, en ole ihan varma mitä Seth tällä tarkoittaa. Kustannussopimuksen saaminen on kyllä aika hankalaa eikä omakustanteenkaan julkaiseminen ole ihan helppoa. Yleisesti ottaen.
Minä tosin sain ensimmäiset kolme sopimusta melko helposti, koska ensimmäisen kirjani, keski-ikäisen naisen selviytymistarinan, oletettiin myyvän hyvin siinä asiakassegmentissä, joka kirjoja enimmäkseen ostaa: keski-ikäisten naisten.
Mutta jos ajattelee asiaa siltä kannalta, että meillä ihmisillä on taipumus yleensä aina yliarvioida edessämme olevia esteitä ja vaikeuksia, niin ehkä Seth on oikeassa: ehkä kirjan julkaiseminen ei ole aivan niin vaikeaa – eli mahdotonta – kuin useimmat ehkä ajattelevat.
12.Julkaiseminen on bonus, keino saattaa tehtävä päätökseen, ei sen tarkoitus.
No tästä olen samaa mieltä! Kirjoittamisen tarkoituksen pitää olla kirjoittaminen – muuten mennään metsään.
Luovuuden edessä on oltava nöyrä. Kuten Elizabeth Gilbert niin hienosti tämänkin asian ilmaisee: luovuutta ei saa valjastaa rahan ansaitsemiseen ja maineen tavoittamiseen. Se pitää päinvastoin vapauttaa kaikista tavoitteista ja antaa virrata vapaasti. Raha pitää ansaita muualta kunnes – ja jos – kirjat joskus alkavat sitä tuottaa.
Tässä lainaus Elizabethin luovuutta käsittelevästä kirjasta Big Magic:
Jos huutaa luovuudelleen, että “Sinun on pakko ansaita minulle rahaa!”, tulos on sama kuin huutaisi kissalle. Se ei yhtään tajua mistä puhut ja seuraus on se, että se karkaa, koska huudat todella kovalla äänellä ja naamasi näyttää tosi oudolta kun huudat.
Hitto vieköön, että inhorakastan Elizabethia. Hän sanoo kaiken aina niin hienosti 👿.
Tietysti jotkut loppuun asti laskelmoidut kirjaprojektit voivat vaurastuttaa kirjoittajansa ja kustantajansa, mutta tuloksena ei ole sellainen kollektiivinen kasvu ja kehitys, joka kirjojen tarkoitus minusta on.
Yksittäisen kirjailijan rikastuttaminen ei tuo tähän maailmaan mitään erityistä hyvää – ellei kirjailja sitten ole rutiköyhä ja perheineen hyvin vaikeassa tilanteessa…
13.Eikä… kirjoittaminen ole niin yksinäistä kuin kuvittelet.
Tästä olen jyrkästi eri mieltä!
Kirjoittaminen on kamalan yksinäistä! Siksi kirjapalaute on niin arvokasta. Mutta tietysti kirjoitettuaan ja julkaistuaan voi tutustua toisiin kirjailijoihin ja jakaa heidän kanssaan kokemuksiaan.
Mutta kyllä istuminen koneen ääressä kirjaamassa ajatustensa juoksua on hyvin hyvin yksinäistä – ellei seuraksi lasketa sitä Muusaa, joka Steven Pressfieldin mukaan ilmestyy ja ottaa ohjat käsiinsä, kun kirjailija istuu alas ja alkaa kirjoittaa.