Luin juuri Maria Petterssonin HS-kolumnin, joka oli otsikoitu klikkaussyötiksi: Kaikki me olemme naisvihaajia.
Luin sen tietysti, koska tiedän, että en vihaa naisia. Näinhän klikkaussyötit toimivat 
Pettersson kirjoittaa, että me kaikki syyllistymme naisten aliarvioimiseen, useimmiten tietämättämme. Hän kutsuu tätä vihaamiseksi.
Naisviha on huono ilmaus ongelmalle, joka on vihaa paljon viheliäämpi.
Naisen osa historiassa on kyllä ollut enimmäkseen kurja. Se johtuu minusta siitä, että he eivät ole koskaan sopineet systeemiin, jota he eivät ole rakentaneet. He ovat kuin vieraslajeja.
Naiset eivät ole rakentaneet systeemiämme siksi, että siitä lähtien kun maanviljelykseen siirryttiin ja asetuttiin aloillemme, nainen menetti vapautensa sellaisena soturina ja metsästäjänä, jollainen hän metsästäjäkeräilijäaikoina oli.
Hänestä tuli omaisuutta. Hänen pyhä kykynsä tuottaa elämää käännettiin häntä vastaan. Hän menetti voimansa.
Naisesta tuli systeemin orja.
Se on kamalaa.
Susinaisten paluu
Kun Yellowstonen puistosta häädettiin sudet, sen ekosysteemi romahti. Jopa joet muuttivat virtaussuuntansa.
Kun sudet palautettiin, ekosysteemi elpyi entiselleen.
Abby Wambach sanoo kirjassaan Wolfpack (=Susilauma), että naisten syrjäytyminen on johtanut meidän systeemimme romahtamiseen.
Tulokset ovat nähtävissä.
Naisten pitää palata systeemiin.
Heidän pitää ottaa siellä se osajohtajuus, joka heille on kuulunut. Miesten rinnalla.
Naisvihasta puhuminen johtaa turhaan vastakkainasetteluun. Se on tietysti klikkisyöttien tarkoituskin mutta silti.
Viha on voimakas sana ja sitä heitellään nykyisin debateissa herkästi. Jos väitetään kaikkien vihaavan naisia, on selvää, että syntyy vastareaktio, joka ei johda muuhun kuin riitelyyn.
Woke-väki aloittaa nopeasti hyvesignalointinsa. Arvokonservatiivit uhriutuvat. He tarttuvat taas tilaisuuteen hyökätä intersektionaalista feminismiä ja muuta moraaliposeerausta vastaan.
Punahilkoista susiksi
Minä en vihaa naisia enkä tunne henkilökohtaisesti ketään, joka vihaisi.
Mutta tätä systeemiä, etenkin nyt sota-aikana, myönnän usein vihaavani. Tai ainakin tunnen raivoa siitä, että tämä yhdellä jalalla pomppiva systeemimme on päätynyt tällaiseen tilanteeseen.
Wambachin mukaan naisilla on ratkaisun avaimet. Hänen kirjansa alaotsikko on: ”How to Come Together, Unleash Our Power, and Change the Game”.
Just niin. Nyt on aika liittyä yhteen, yhdistää voimat ja muuttaa pelin henki!
Naisille ei historian aikana ole varsinaisesti tarjoiltu yhtäkään ihmisoikeutta. Jos me jotain haluamme, meidän on se itse otettava, kuten Michelle Obama sanoi.
Naisvihasta puhuminen johtaa syyllisten etsimiseen ja se on ajan haaskaamista.
Kuten Wambach sanoo, naiset eivät ole pieniä Punahilkkoja. He ovat susia.
Ja nyt sitä suden energiaa tarvitaan enemmän kuin koskaan!