Eilen illalla tapahtui ihmeellinen juttu.
Istuin kulottuneella kurjalla pihallamme. Kaikki kasvit ovat joko kuolleet tai kuolemaisillaan kuivuuteen. Terassi on täynnä roinaa, jota kukaan ei ole helteen takia jaksanut viedä pois. Koira oli kaivautunut talon alle kuumuutta pakoon ja kieltäytyi tulemasta sieltä.
Surkeasta pihanäkymästä oli lyhyt matka sisäiseen maastooni, joka tuntui yhtä kulottuneelta. Olin vajoamassa hitaasti toivottomuuteen. Mihin minä vielä joutuisin, hullun koirani kanssa?
Ryhdyin keräilemään terassin alle jääneitä vanhoja kukkaruukkuja. Vein rikkinäiset jäteastiaan. Työnsin ruohonleikkurin varastoon. Keräilin pihalta roskaa.
Sitten kävin istumaan. Hetken kuluttua ja aivan odottamatta minut valtasi suunnaton rakkauden tunne kaikkea ja kaikkia kohtaan.
Mistä se tuli?
Minun ei tarvinnut miettiä asiaa kovin kauaa.
Muutama viikko sitten tapasin erityisen henkilön. Kun ajattelen häntä, en näe muuta kuin puhtautta, hyvyyttä, ja kauneutta. Tai kuten eräässä iskelmässä lauletaan: mannapuuroa ja mansikkaa. Jonka täytyy olla sama asia.
Hän on nyt maailman äärissä ja pysyy siellä kauan.
Mutta ei se mitään, sillä lyhyen tuttavuutemme aikana hän on jo näköjään tehnyt minusta paremman ihmisen.
Eilen illalla lähetin siltä istumalta tekstiviestin eräälle ystävälleni, jonka kanssa on ollut pitkään vaikeaa. Pyysin anteeksi ja annoin anteeksi. Yhtäkkiä kaikenlainen kaunan vaaliminen tuntui aivan typerältä.
Minusta tuntui, että leijuin ja minua kannatteli jokin aivan uusi mutta samalla ikivanha voima.
Eilisiltainen mannapuurohuuma jatkuu tänäänkin. Ehkä tässä on jotain samaa kuin eräässä trappistimunkki Thomas Mertonin kokemuksessa. Hän kertoo seisoneensa kadun kulmassa New Orleansissa ja havainneensa yhtäkkiä, että kaikki ohikulkijat loistivat kuin auringot.
Haluan sinun tänä viikonloppuna muistavan, että sinäkin loistat kuin aurinko.
Jos aurinkoenergiaan pääseminen tuntuu vaikealta, ehdotan meditoimista. Pääsin kesän aikana takaisin meditaatiorutiiniin, ja voin sanoa, että toimii.
Syksyllä on kertakaikkiaan pakko taas aloittaa yhteisläsnäykset. Yritän keksiä, miten se parhaiten onnistuisi.
Mutta nyt on liian kuuma miettiä asiaa.
Leppeää viikonloppua, auringot!