| Olen selvittänyt erään mahdolliseen syyn nykyihmisen uupumukseen: Kaupunki. Kävin eilen poliisilaitoksella tunnistautumassa passia varten. Poliisilaitos on Pasilassa. Sinne pääsee nopeimmin paikallisjunalla, johon käy Helsingin seutuliikenteen (HSL) matkalippu. Kävelin Helsingin Kampista Rautatieasemalle. Etsin rautatieasemalla HSL:n lippuautomaattia. En löytänyt. Löysin vain Valtion rautateiden lippuautomaatteja. Se HSL:n mobiiiliapplikaatio, jonka olin ladannut puhelimeeni ja jolla voi (periaatteessa) ostaa e-lipun*, ei toiminut, koska älkää kysykö miksi. En keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin mennä liukuportaat alas metroasemalle, ja ostaa lippu sieltä. Nousin liukuportaat takaisin rautatieasemalle. Yritin löytää tietoa, mistä paikallisjunat lähtevät. En löytänyt. Eikä ollut ketään keltä kysyä. Googlaaminenkin oli siinä ihmisvilinässä vaikeaa, ja silmälasit olivat kassin pohjalla. Muistelin, että laitureita löytyy lisää Finlandia-talon puoleiselta raideosuudelta, joten lähdin etsimään paikallisjunaa sieltä. Siellä niitä olikin. Löytyi myös HSL:n lippuautomaatti. Pääsin junaan ja matkustin Pasilaan. Löydän itseni ostoshelv…keskuksesta nimeltä Tripla. Siellä on paljon ihmisiä ja hässäkkää. Eikä mitään osviittaa, mihin suuntaan kääntyä, jos haluaa poliisilaitokselle. Löysin osviitan, joka osoitti Pasilan virastotaloon. Päättelin, että poliisilaitos on varmaan siellä. Ei ollut. Poliisilaitos osoittautui olevan päinvastaisessa suunnassa. Noin kilometrin päässä, minulle ystävällisesti kerrottiin virastotalon neuvonnassa. Sinne pääsi kyllä Triplan kautta. Kävelin siis taas Triplan läpi. Ihmisiä, puheensorinaa, kuulutuksia, valotauluja. Astuin ovesta ulos, paikkaan jossa oli paljon kerrostaloja. Missähän minä olen, ihmettelin. Onneksi huomasin huomioliiveihin pukeutuneen henkilön, joka neuvoi minua oikeaan suuntaan. Loppujen lopuksi poliisilaitos löytyi. Sain hoidetuksi tunnistautumisasian (reippaan tunnin jonotettuani) ja lähdin kotiin. Kotiin päästyäni asetuin sohvalle makaamaan. Olin aivan uupunut. Mieleeni tuli hakematta psykiatri Jyrki Korkeilan kommentti, jonka luin Helsingin Sanomista ja jonka perusteella kutsuin hänet Hengenmenoihin: Meillä on yhä luolaihmisen aivot. Ne eivät ole sopeutuneet tällaiseen elämään ja tällaiseen ympäristöön. Toivottavasti eivät koskaan sopeudukaan, ajattelin. Nykyihmisen riesana on jatkuva riittämättömyyden tunne. Aivomme rukoilevat armoa digitalisaation tuottamassa informaatiokaaoksessa ja huonostisuunnitellut kaupunkiympäristöt ja palvelut vain lisäävät kierroksia. Muista siis: Jos tuntuu, että et jaksa, sinussa ei ole mitään vikaa. Me olemme vain tulleet luoneeksi itsellemme sietämättömän ympäristön. Harkitsen maallemuuttamista. Digitalisaatio voi tehdä sen mahdolliseksi. Luonnon keskellä sen aiheuttamaa kuormitusta varmasti jaksaisi. Toivon voimia teille kaikille, luolaihmiset, Kati, luolanainen * Ulkopaikkakuntalaiset huom: HSL:n liikennevälineissä ei voi ostaa lippua. Se pitää ostaa etukäteen. Muistakaakin se! P.S. Hengenmenojen Korkeila-jakson voi kuunnella täältä. P.S. P.S. Olen muuten mukana tässä(kin) projektissa. Sen tavoite on kannustaa ihmisiä olemaan alistumatta huonoihin palveluihin. |
