Olen katsonut amerikkalaista Jeesus-sarjaa The Chosen.
Jeesus-elokuvat ja -sarjat ovat järjestään heikkotasoisia ja latteita mutta Chosen on aivan katsottava, paikoitellen jopa hyvä. Se on parhaimmillaan kuvatessaan elämänmenoa Lähi-idässä Rooman miehityksen aikana.
Lavasteet, puvut ja juutalaisen kulttuurin kuvaaminen on toteutettu hienosti ja asiantuntevasti.
Sarjasta tulee hyvin selväksi, että Jeesus oli ennenkaikkea juutalainen ja noudatti juutalaista lakia tarkasti. Tästä sarjaa on kiitettykin.
Nyt kun antisemitismi on nousussa, on hyvä muistaa, että kristinusko nousi juutalaisuudesta ja että Jeesus oli juutalainen, eikä missään vaiheessa kieltänyt uskontoaan.
Olen saanut sarjaa katsoessani myös oivalluksia.
Sarjan viimeisimmän tuotantokauden jaksoissa Jeesus, ja myös opetuslapset, tekevät paljon ihmetekoja. Jokaisen yhteydessä Jeesus tosin korostaa, ettei Hän tee mitään. Ihmeen saa aikaiseksi – usko. Kreikaksi “pistis”. Tämä sana esiintyy Uudessa testamentissa tiuhaan.
Olen miettinyt uskon-käsitettä paljonkin koska se on niin keskeinen kristinuskossa. Se ei olekaan aivan niin selkeä kuin voisi kuvitella.
Suomeksi käännetyssä heprealaiskirjeessä pistis määritellään näin:
(..) usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Jeesuksen ja Paavalin aikoina pistis ymmärrettiin siis ajalle tyypilliseen tapaan luottamuksena siihen, että joku toivottu asia tapahtuisi, ei minään vakaumuksena. Sellaista käsitystä ei vielä ollut koska ei ollut kristinuskoakaan.
Raamatun Jeesus ei kysy sairailta, sokeilta ja rammoilta uskovatko he Jumalaan ja neitseelliseen syntymään ja pelastusoppiin vaan uskovatko he paranevansa.
Uskosi on sinut parantanut, Hän sanoo. Hän ei kuulustele vakaumusta ja maailmankatsomusta.
Minusta tämä on mielenkiintoista.
Nyt kun maailmassa on meneillään julmia sotia, on vaikea uskoa, että tästä vielä selvittäisiin. Ainakin minun uskoni on ollut koetuksella.
Mutta the Chosen sai minut ajattelemaan asioita eri näkökulmasta.
Usko voi olla koetuksella. Mutta se on silti paras selviytymiskeinomme.
Jeesus herättää ihmisissä erilaisia mielikuvia ja tunteita koska Hän on maailmanhistorian väärinymmärretyin hahmo. Häntä on soviteltu kaikenlaisten oppien ja näkemysten suojelijaksi. Hänestä on tehty vihan ja sorron ja suvaitsemattomuuden ja väkivallan suojelija vaikka Hän ei antanut tällaisille synneille minkäänlaista siimaa.
Se on kauheaa.
Onneksi on muunkinlaisia ajattelijoita, kuten Canterburyn arkkipiispa Justin Welby.
Welby tunnusti the Guardianissa, että hänen on vaikea “uskoa“ Jumalaan. Jumalan sijaan arkkipiispa kertoo kääntyvänsä Jeesuksen puoleen, koska ”hänestä me tiedämme” . Haasteita kohdatessaan Welby kertoo vain menevänsä eteenpäin ja kutsuvansa Jeesusta apuun . ”Jeesus kasaa minut aina”, hän sanoo . ”Silloinkin kun Jumalaa ei näy mailla halmeilla .”
Kerron tuon(kin) kirjassani Iso ajatus. Pitäisikö meidän antaa Jumalalle vielä mahdollisuus.
Chosenin ansiosta minäkin nyt hädän hetkellä kuvittelen Jeesuksen vierelleni. Kuvittelen itseni Markuksen evankeliumissa mainituksi naiseksi, joka uskoi parantuvansa vain koskettamalla Jeesuksen viitan liepeitä. Nainen ei tiennyt mitään kristinuskon opeista koska ne kehitettiin vasta paljon myöhemmin.
Mutta Jeesus katsoi häneen ja sanoi: sinun uskosi on sinut pelastanut.
Tämä kohta esitetään myös Chosenissa. Se on hyvin liikuttava. Se, että Jeesusta esittävä Jonathan Romie on ihana auttaa sekin sanoman perillemenoa.
Näinä sekavina aikoina Jeesus voi ihan todella tuoda ihmisen elämään helpotusta.
Toivon siis kaikille vähän Jeesusta elämään. Kuunnelkaa henkeytykseksi vaikka tämä ihana Zach Williamsin ja (uuden ihanteeni) Dolly Partonin biisi There was Jesus.
Kuva ”Jeesus parantaa lepratautisen” sarjasta Chosen (Wikimedia Commons)