Helsingin Sanomissa julkaistiin 9.1. juttu otsikolla ”Älä seuraa tunteitasi äläkä vain kuuntele sydäntäsi – aivotutkijan mukaan tunne on vaarallinen neuvonantaja”.
Jutussa haastatellun aivotutkija Lauri Nummenmaan mukaan tunteiden seuraaminen on ”hölmöä”, sillä tunne on “monimutkaisissa asioissa” huono neuvonantaja. Jos tunteitaan alkaa seurata, tulee elämästä melkoista poukkoilua.
Haastattelu keskittyi tunteisiin, ei järkeen. Siinä todettiin, että tunteet ohjaavat meitä paljon enemmän kuin järki. Siinä ei kuitenkaan kerrottu, miten järkeä kuunnellaan.
Järkiajattelusta löytyy tietoa yllättävän vähän. Arvelen sen olevan tosiasioihin perustuvaa asioiden arvioimista.
Asioiden eri puolia on kuitenkin työlästä kartoittaa. Niitähän on loputtomasti. Myös asioiden seurauksia on mahdotonta etukäteen täysin ennakoida.
Vaikka söisi paljon vihanneksia ja liikkuisi reippaasti joka päivä, voi silti sairastua. Vaikka tekisi ahkerasti töitä, voi silti saada potkut.
Mitä järki edes on?
Tähän lienee vaikea vastata mutta se tiedetään, että kehittynyt ajattelu (siis järki?) sijaitsee aivokuoressa ja primitiivinen ajattelu (tunteet?) limbisessä järjestelmässä, joka on aivojen alkukantaisin ja kehittymättömin osa.
Entä sitten intuitio, tuo mystinen sisäinen äänemme, jota Einstein kutsui pyhäksi lahjaksi?
Psykologit ajattelevat, että intuitio on tietoa, joka on opittu ilman tietoista päättelyä. Siitä voi olla hyötyä tiedon käsittelyssä, mutta siihen luottaminen voi olla vaarallista.
Jos edessämme on omena ja hillomunkki, Järki neuvoo meitä syömään omenan.
Kätemme saattaa kuitenkin tarttua munkkiin ennen sen enempää Järjen kuin Tunteenkaan väliintuloa.
Meitä ohjaa nimittäin usein Impulssi. Se on kuulemma aktiivinen viisi sekuntia. Jos emme viiden sekunnin sisällä ”ota järkeämme käteen”, se ottaa ohjat.
Impulssi liittyy siihen, mistä käytetään englanninkielistä termiä emotion. Tämän sanan suomenkielinen vastine on tunne mutta emootio ja tunne eivät ole samoja asioita.
Emootio on liskoaivoissa syntyvä reaktio kokemuksiin. Tunne syntyy, kun tähän reaktioon liittyy ajatuksia ja muistoja. Tunteet sijoittuvat samaan kehittyneeseen aivojen osaan kuin järkiajattelukin.
Nummenmaan haastattelu hermostutti minua aika lailla.
Minä en nimittäin osaa järkeillä.
Ajattelen, että järkielämä on samanlainen juttu kuin uskoontulo. Se ei ole kaikille mahdollista. Vaikuttaisi jopa siltä, että jos meikäläiset yrittävät elää järkevästi, tuloksena on armotonta puurtamista heikoin seurauksin.
Lisäksi meikäläisillä on taipumusta uskoa, että meissä vaikuttaa mystinen sisäinen viisaus, joka ohjaa meitä, kun hiljennymme. Se ei ole yhtään sama asia kuin sellaiset lihalliset impulssit, jotka saavat meidät harrastamaan suojaamatonta seksiä taimaalaisen rantapojan kanssa tai syömään kokonaisen suklaakakun tai polttamaan tupakkaa.
Sisäinen viisaus on jonkinlainen esitiedollinen ohjausjärjestelmä, meihin koodattu äly, jonka seuraaminen ei välttämättä johda meitä onnelliseen mutta kylläkin mielekkääseen elämään.
Luulisin sen olevan kaiken taiteen taustalla. Eihän kukaan järkevä ihminen ryhdy taiteilijaksi. Siinä ei ole järjen häivää.
Runoilija John Miltonin teoksessa Kadotettu paratiisi arkkienkeli Rafael sanoo Aatamille, että on kahdenlaista ajattelua: ihmisten ajattelua eli järkiajattelua ja enkelten ajattelua eli sitä, mikä nyt tunnetaan intuitiona. Joskus harvoin ihminenkin osaa ajatella niin.
Sisäinen viisaus ei ole mikään tieteellinen termi. Se on siis huuhaata. Mutta koska juuri sisäinen viisauteni pelasti minut kuopasta, jonne putosin yritettyäni elää järkevästi, olen päättänyt kuunnella sitä jatkossakin.
Ajatellaan siis kuten enkelit. Ne osaavat lentääkin.