Tiibetinbuddhalaisuudessa on käsite ye tag che. Se tarkoittaa täydellistä toivon puutetta, pohjalle putoamista.
Toisin kuin me, tiibetiläiset pitävät tätä hyvänä asiana, “alun alkuna”. Toivosta luopumisesta seuraa nimittäin rentoutuminen.
Kun ei ole enää mitään, mitä tavoitella ja minkä taakse piiloutua, elämä alkaa virrata vapaammin. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin heittäytyä sen virtaan.
Ye tag che on antautumista nykyhetken täydelliselle satunnaisuudelle ja epävarmuudelle.
Me olemme nyt alun alussa.
Ja se on hemmetin pelottavaa.
Ja samalla jotenkin kiehtovaa.
Nyt ei ole muuta mahdollisuutta kuin heittäytyä elämän virtaan ja tehdä se, minkä voimme.
Pysyä yhdessä vaikka olemme erossa toisistamme.
Pitää toisistamme huolta vaikka emme voi koskettaa toisiamme.
Välttää kiusaus tyhjentää kaupan hyllyt omaan ostoskoriimme.
Jakaa se, mitä meillä on.
Varmistaa, ettei kukaan jää paitsi.
(Jakamisesta tulee nimittäin niin paljon parempi olo kuin omista varastoista.)
Pitää etäisyyttä, välttää väkijoukkoja, pestä käsiä ja yskiä hihaan.
Olla kärsivällisiä. Olla armollisia.
Hyväksyä, että tämä kaikki on joskus liikaa.
Ja muistaa, että jossain vaiheessa kummallinenkin muuttuu tavalliseksi.
Me emme tiedä, miten tässä käy mutta kävi miten tahansa, juuri nyt olemme tässä.
Yhdessä.
Alun alussa.