Olen lapsesta asti pitänyt paljon pääsiäisestä ja nimenomaan siksi, että siinä liikutaan syvästä surusta valtavaan iloon. Elämän koko kaari on esillä.
Pääsiäinen toimii, vaikkei uskoisi Jeesukseen tai hänen ylösnousemukseensa.
Se toimii erityisen hyvin tänä kummallisena keväänä.
Koko maailma on retriitissä.
Jokainen retriitissä ollut tietää, ettei siellä oleminen ei ole pelkkää auvoa. Hiljaisuus voi olla raskasta.
Mieleen nousee torjuttuja tunteita.
Saattaa ahdistaa.
Hyvä uutinen on, että tunne on vain ajatuksen laukaisema reaktio. Se viipyy kehossa 90 sekuntia ellei siihen jää kiinni.
Jos olo on kurja, toimi näin:
Käy pitkäksesi. Sulje silmäsi. Keskity siihen, mitä tunnet. Älä mieti, mikä sinua ahdistaa.
Keskity pelkästään tunteeseen.
Miltä tunne tuntuu kehossasi?
Anna sen tuntua koko voimallaan.
Älä pelkää. Tunne on vain tunne. Se menee ohitse.
Ja kun se on ohi, saatat pieneksi hetkeksi päästä olotilaan, jota retriiteissä tavoitellaan:
rauhaan.
Siellä se nimittäin on, rauha. Aina. Siellä synkkien pilvien takana.
Buddhalaisen opettajan Pema Chödrönin sanoin:
Sinä olet taivas. Kaikki muu on vain säätä.
Pitkänä perjantaina surraan mutta pääsiäisaamuna aurinkokin tanssii.
Tanssitaan mekin.