Länsimaista maailmankuvaa kutsutaan tieteelliseksi.
Tieteellinen maailmankuva perustuu tiedeyhteisön hyväksymien menetelmien avulla saatuun tietoon todellisuudesta.
Tieteellinen maailmankuva on turvallinen. On mukava ajatella, että tieteelleen omistautuneet tiedeihmiset laboratorioissaan ja tutkijankammioissaan ottavat asioista selvää ja kertovat meille sitten, miten ne ovat.
Tieteellinen maailmankuva on vain yksi mahdollisista maailmankuvista mutta se on ainoa luotettava.
Monet ajattelevat, että se on myös ainoa ymmärrettävä.
Tieteellisen maailmankuvan haaste on, että se yrittää tehdä ymmärrettäväksi todellisuuden, joka ei ole kovin ymmärrettävä.
Pitkään ajateltiin, että maailmankaikkeus on kuin kellokoneisto, joka voidaan purkaa osiinsa ja siten ymmärtää, miten se toimii. Newtonin mekaniikka perustui tähän ajatukseen.
Klassinen mekanistinen maailmankuva oli selkeä ja looginen.
Mutta sitten asiat mutkistuivat.
Mittauslaitteiden kehittyessä havaittiin, ettei maailma toimikaan ennalta-arvattavasti. Oliot voivatkin nimittäin olla samanaikaisesti sekä hiukkasia että aaltoliikettä eikä niiden sijaintia kyetä täsmällisesti paikantamaan.
Tervetuloa kvanttiaikaan! Sitä voi luonnehtia yhdellä sanalla: epävarmuus. Myös sanoja ”kummallinen” ja ”outo” ja ”järjenvastainen” voisi käyttää.
Esimerkiksi Albert Einstein käytti juuri niitä.
Nyt ajatellaan, että todellisuus on saanut alkunsa pienten säikeiden värähtelystä. Mitään ”ainetta” ei ole, siten kuin me aineen ymmärrämme. Eipä ihme, ettei kvanttifysiikkaa opeteta koulussa.
Seuraukset saattaisivat olla yhtä hallitsemattomat kuin kvanttimekaniikka.
Minä mieti kvanttimekaniikan vaikutusta maailmankuvaamme.
Mekanistinen maailmankuva lainasi kristinuskolta ajatuksen ihmisestä Luomakunnan Kruununa. Se ei ole osoittautunut kovin hyväksi ajatukseksi.
Mekanistinen maailmankuva oli nimittäin väistämättä materialistinen. Kaikkihan oli vain ainetta.
Biologi ja tiedekriitikko Rupert Sheldrake on huomauttanut, että materialistinen maailmankuva antaa hyvän kasvualustan tolkuttomalle kuluttamiselle, luonnonvarojen tuhlaamiselle ja kaikenlaiselle vastuuttomuudelle.
Kun kaikki on vain ainetta, millään ei oikeasti ole mitään väliä. Ihminen voi mellastaa planeetallaan miten tahtoo, ja vaihtaa kaiken elollisen rahaan.
Amerikkalainen koomikko Emily Levine ilmaisee asian loistavasti upeassa TED-esityksessään:
On hirveän epäkunnioittavaa luontoa kohtaan ajatella, että me hallitsemme luontoa, me pidämme luontoa kurissa tai että luonto olisi liian heikko pitämään puoliaan meidän älyämme vastaan. No ei todellakaan ole! Jos olisitte opiskelleet kvanttifysiikkaa kuten minä (…) tajuaisitte, että me emme enää elä Newtonin kellokoneistouniversumissa. Me elämme banaaninkuoriuniversumissa. Me emme koskaan kykene tietämään ja hallitsemaan tai ennakoimaan kaikkea.
Levine muistuttaa myös, että vaikka näemme todellisuuden vastakohtien kautta, ei vastakohtia tosiasiassa ole. On vain eri asioiden vuorovaikutusta: ajan ja avaruuden, massan ja energian ja, lopulta, elämän ja kuoleman.
Mekanistisen maailmankuvan paikalle tarvitaan uusi maailmankuva, joka olisi paremmin linjassa sen kanssa, mitä kvanttimekaniikka meille todellisuudesta kertoo.
Sen ytimessä pitäisi olla nöyryys, uteliaisuus ja ihmetys.
Ja ennen muuta suuri kiitollisuus siitä, että olemme saaneet syntyä näin ihmeelliseen maailmankaikkeuteen.
Emme ole mitään luomakunnan kruunuja. Luomakunta on kruunu ja me olemme sen jalokiviä, yhdessä kaikkien muiden luotujen kanssa.
Pidetään siis yhtä!