Florence opettaa: Miten saada se, mitä kaipaa?

Maya on hindufilosofiassa tärkeä käsite.

Maya on sekä voima että jumalatar, joka saa ihmiset huijatuksi uskomaan harhoihin, kuten siihen, että tämä näkyvä maailma on todellinen ja että olemme kaikki toisistamme ja maailmankaikkeudesta erillisiä emmekä osa ykseyttä.

Florence Scovel Shinn sovelsi Raamatun syntiinlankeemus-kertomukseen hindulaista näkökulmaa. Hänen tulkintansa mukaan Aatami ja Eeva söivät omenan, joka kasvoi “Maya-puussa”.

Koska Mayaa pidetään myös noitana, voisi siis ajatella, että Maya oli se käärme, joka houkutteli kantavanhempamme syömään omenan, joka sitten vaivutti heidät uneen, aivan kuin Lumikin.

Florence puhuu “sielun unesta” (soul sleep). Se on hypnoosin kaltainen tila, jossa ihmiskunta on ollut syntiinlankeemuksesta lähtien.

Sielun unen toinen nimi on synti. Se pitää meidät erossa Jumalasta.

Florence on siis aika lailla Lutherin linjoilla, jonka mukaan synti on sydämen luopumista Jumalasta.

Hindut ehkä sanoisivat, että synti on uskomista siihen, että tämä luopuminen on edes mahdollista.

Eedenin puutarha on supertietoisuuden symboli.

Florence puhuu Eedenin puutarha-tietoisuudesta,  jonka käännän tässä paratiisitietoisuudeksi, ja neljännestä dimensiosta, jossa ihminen elää niin saumattomassa yhteydessä maailmankaikkeuteen, että kaikki, mitä hän haluaa ja tarvitsee, on hänelle jatkuvasti tarjolla.

Mutta omenan syötyään hän alkoi “järkeillä” ja järkeili sitten itsensä puutteeseen, rajoituksiin ja jatkuviin epäonnistumisiin.

Florencen mukaan Jeesus tuli maan päälle herättämään ihmiset synnin unesta, neljänteen dimensioon ja supertietoisuuteen, tilaan, jossa kaikki tahtomme kohteet voivat toteutua.

Niinhän Jeesus lupasi: Anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.

Miksi sitten anovat niin harvoin saavat sen, mitä tahtovat?

Tässä on taas pysähdyttävä sanojen merkitykseen. Mitä Jeesus oikeastaan tarkoitti tahtomisella?

Englanninkielisessä Raamatussa käytetään sanaa wish, joka suomeksi käännetään toiveeksi.

Sanakirjan mukaan tahto tarkoittaa päämäärähakuista harkinta- ja vaikuttamiskykyä.

Toive taas on haaveen synonyymi. Se ei vaikuta kovin päämäärähakuiselta vaan ehkä hieman hapuilevalta.

Päämäärähakuisuus, harkinta  ja vaikuttamiskyky kuulostavat hieman siltä järkeilyltä, josta Florence meitä varoittaa.

Florence itse käyttää termiä desire, jolle ei löydy täsmällistä suomenkielistä vastinetta.

Sen etymologia on hurmaava. 

Sana tulee latinankielen sanoista “kaukana tähdistä” (away from stars). Sen lähin suomenkielinen osuma lienee kaipaus mutta siinä on kyllä jotain tavoitteellistakin. Desire käännetään usein haluksi, ja on siinä varmasti sitäkin.

Jossain on jotain (tähti), jonka luo haluaisimme päästä.

Florencen mukaan desire on “mahtava värähtelyvoima” ja siksi se pitää osata suunnata oikein.

Hän ehdottaa seuraavaa voimalausetta:

Kaipaan (desire) vain sitä, mitä Rajaton Äly kaipaa minun kauttani. Otan sen, mikä minulle jumalallisen oikeuden mukaan kuuluu…”

Näin me Florencen mukaan päädymme kaipaamaan/haluamaan/tavoittelemaan/tahtomaan oikeita asioita väärien sijaan.

Ja otamme sen, mikä meille kuuluu.

Oikeat asiat tulevat Florencen mukaan elämäämme ilman kamppailua ja raatamista.

Heti, kun edessä näkyy pelkkää ylämäkeä ja vaikeuksia, olemme väärillä jäljillä ja pudonneet neljännestä ulottuvuudesta ja supertietoisuudesta.

Me emme siis saa sitä, mitä tahdomme, koska joko tahdomme vääriä asioita eli kaipauksemme ei kohdistu siihen, mitä Rajaton Äly (eli Jumala) kaipaa tai pudotamme itsemme järkeilemisellämme neljännestä ulottuvuudesta ja supertietoisuudesta (paratiisitietoisuus).

Lopetan tänään tähän ja jatkan myöhemmin.

Tässä tuli jo paljon pohdittavaa meille, jotka haluamme tähtemme tykö mutta emme vain sinne pääse

P.S. Blogin kuva on Florencen piirros, jonka nimi on “Lapsuuden hupihetki” (Childhood Happy Hour). Lähde: Wikipedia Commons

ARKISTO: