(Huom! Lue tämä vain, jos olet mielestäsi outo)
Hei sinä, outo ihminen.
Kirjoitin tämän juuri sinulle, kummajainen, joka et ole koskaan sopinut minnekään etkä kuulunut mihinkään.
Kun ajattelen sinua, näen satelliitin, joka kiertää planeettaa, osaamatta telakoitua oikein minnekään. Siellä sinä kiidät, pimeydessä, omalla omituisella kiertoradallasi ja tunnet niin suurta yksinäisyyttä, ettei sitä voi ymmärtää kukaan.
Paitsi toinen samaa planeettaa kiertävä satelliitti.
Et nimittäin ehkä vielä ole havainnut, että et ole avaruudessa yksin. Siellä kiertää muitakin satelliitteja, kukin omalla kiertoradallaan. Nämä kiertoradat vain eivät tunnu kohtaavan. Etkä sinä, rakas satelliitti, huomaisi vaikka ne kohtaisivatkin. Katseesi on nauliintunut ympärillä leviävään kylmään pimeyteen. Et näe muuta kuin sitä.
Minä en näe pääsi sisälle, mutta arvaan, että siellä sinkoilee seuraavanlaisia kysymyksiä:
Miksi minusta tuli tällainen?
Eikö ole yhtään planeettaa, jonne voisin telakoitua?
Mikä vika minussa oikein on?
Ja sitten siellä on todennäköisesti myös tämä:
Minä. En. Jaksa. Enää.
Pyydän nyt, että suljet hetkeksi silmäsi. Ei hätää, et voi suistua kiertoradaltasi, koska sinä pysyt siinä vaikka unissasi, ikävä kyllä.
Sulje silmäsi ja hengitä hetki rauhassa.
Keskitä huomio sydämeesi.
Sanotaan, että ihmisen ohjauskeskus on aivoissa mutta se ei voi olla niin, sillä sydän on ensimmäinen elin, joka alkiossa kehittyy. Meitä ohjaavan älykkyyden täytyy siis olla sydämessä.
Tai sitten jossain kokonaan muualla.
Anna sydämesi kertoa sinulle muutama tosiasia. Sydämen viestit ovat sanattomia. Ne kulkevat hyvin vaikka avaruudessa.
Siltä varalta, että sydämesi ei juuri nyt näytä viestivän mitään (mikä johtunee siitä, että satelliittikoneistosi pitää parhaillaan hieman liian kovaa ääntä), minä kerron muutaman asian, jonka se haluaa sinulle sanoa:
Ei sinussa mitään vikaa ole. Tässä maailmankaikkeuden palapelissä on kolo juuri sinunlaisellesi palalle. Tätä voi olla vaikeaa uskoa mutta totta se on. Vaikka kuinka survoisi, mikään toinen pala ei mahdu sinun mittaiseesi koloon.
Tiedätkö, mikä on todennäköisyys sille, että juuri sinunlaisesi olento on syntynyt maan päälle?
1:400 000 000 000 000.
Mietipä hetki sitä. Ja mieti sitäkin, että olet samaa ammoin sitten sammuneiden tähtien pölyä kuin jokaikinen maan päällä koskaan ollut ja nyt ja joskus oleva. Samaa pölyä, kuin Jeesus ja Mozart ja Steve Jobs.
Se, että sinulla on vaikeaa, johtuu siitä, että et ole täällä tekemässä samaa mitä muut, vaan sitä, minkä vain sinä osaat. Koska kukaan muu ei osaa tehdä juuri sitä, ei ole ketään keltä kysyä neuvoa. Se on usein todella raskasta.
Ja hyvin hyvin HYVIN yksinäistä.
Tietysti sinä voit heittää hanskat tiskiin ja kieltäytyä antamasta meille sen, minkä vain sinä voit meille antaa. Se voi olla helpompaa. Jonkin aikaa. Voit elää kuten possu, jolla on sikalassa hyvät oltavat, ruokaa, turvaa ja pahnoja yllin kyllin. Kunnes sitten tulee joulu ja possu päätyy sinappihunnussa joulupöytään.
Villisika elää kovempaa elämää. Se joutuu kamppailemaan pysyäkseen hengissä. Mutta sen elämä on sen omissa sorkissa, ei kenenkään muun.
Mikä se sinun juttusi sitten on? Ethän sinä ole missään tarpeeksi hyvä. Sinulla ei ole mihinkään erityistä intohimoa. Et yhtään tiedä, mitä sinun pitäisi tehdä lunastaaksesi sen erityisen paikkasi tässä galaktisessa palapelissä.
Minulla on hyviä uutisia:
Ei sinun tarvitse tietää yhtään mitään, mitä et jo tietäisi. Sinun ei myöskään tarvitse ”tehdä” yhtään mitään ansaitaksesi paikkaasi. Paikka on jo sinun koska kukaan muu ei voi sitä täyttää. Tiedät kaiken tarpeellisen. Osaat kaiken, mikä sinun pitää osata.
Sinun ei tarvitse olla mitään muuta kuin juuri se, joka olet.
Kun olet se, joka olet, teet juuri sitä, mitä sinulta eniten odotetaankin. Tee vain jokainen eteesi tuleva tehtävä niin hyvin kuin pystyt. Keskity aina vain siihen, mitä olet kulloinkin tekemässä – koska mitään muutahan sinä et koskaan voi tehdäkään.
Kuten Alan Watts on sanonut, elämä ei ole matka. Se on musiikkia. Musiikilla ei ole päämäärää. Pianosonaatin tarkoitus ei ole sen loppusointu vaan musiikkielämys, ensimmäisestä akordista viimeiseen.
Ja mitä jaksamiseen tulee – kyllä sinä jaksat. Mutta jaksaminen helpottuu, jos lakkaat taistelemasta ja vastustamasta. Anna satelliittisi kiertää ja nauti retkestä. Pysy uteliaana.
Ja sitten vielä melkein tärkein asia: tee kaikki, minkä teet, palveluksena meille muille. Tee kaikkesi, jotta meillä olisi helpompaa. Jos toimit niin, et voi epäonnistua.
Elämästäsi tulee juuri niin eeppinen kuin siitä pitääkin tulla.
Rakkaudella,
Kati, kummajainen