Tämä meneillään oleva Harmageddon on myös syventänyt jakolinjoja ”henkisissä” piireissä, eli siellä, missä tunnetaan vetoa viisauteen pelkän tiedon sijaan.
Nämä jakolinjat tulivat näkyviksi koronaepidemian aikana. Osa henkisistä ihmisistä alkoi tuntea kasvavaa epäluottamusta viranomaisia kohtaan ja se epäluottamus eskaloitui ja muuttui mielikuvituksellisiksi uskomuksiksi, jotka hakevat vertaisiaan tieteiselokuvista.
Niiden ytimessä on luja käsitys siitä, että maailmaa hallitsee pahuuden klikki, jonka keskus on USAn demokraattisessa puolueessa ja Hollywoodin viihdeteollisuudessa.
Ukrainan sota on lietsonut tätä uskomusta ja joidenkin Facebook-kavereideni mukaan kyseessä on nyt ilmestyskirjan taistelu, jossa paha Länsi kohtaa tuhonsa hyvän Idän kynsissä.
Minä, henkinen?
Olen itse hyvin henkinen, jopa hengellinen ja ehkä myös uskonnollinen ihminen, mutta en tunne minkäänlaista vetoa monimutkaisten asioiden, kuten suurvaltapolitiikka tai pandemiat, yksinkertaistamiseen.
Ymmärrän kyllä, jos jotkut tuntevat.
Ihmisen aivothan etsivät jatkuvasti yhteyksiä asioiden välillä ja yrittävät yhdistää pisteet ymmärrettäviksi kuviksi.
Olisi niin paljon helpompaa kuvitella joku ilmestyskirjan peto, jota vastaan taistella. Mutta valitettavasti edes Putin ei ole sellainen.
Ukrainan sota ei johdu yhden miehen hulluudesta vaan monimutkaisesta suurvaltapolitiikasta, jota lietsoo helmasyntimme ahneus.
Mutta takaisin henkisyyteen.
Mitkä ovat minun henkisyyteni perustukset?
Kutsun itseäni nykyään järkihenkiseksi. En ole toistaiseksi keksinyt parempaakaan luokkaa itselleni.
Luin nimittäin uudelleen Sam Harrisin kirjan Waking Up. A Guide to Spirituality Without Religion, jossa hän pohtii, miten henkiset kokemukset on sovitettavissa tieteelliseen maailmankatsomukseen.
Vaikka Sam on antiteisti ja jopa Amerikan uusateismin kärkihahmoja, hän myöntää, että hänellä itselläänkin on ylimaallisia kokemuksia.
Ne eivät vain Samin mukaan kerro mitään todellisuuden, eli maailmankaikkeuden luonteesta. Ne kertovat ihmismielestä.
Sam kritisoi tiedeuskovaisia siitä, että he eivät anna ihmisten ylimaallisille kokemuksille arvoa.
Näin hän asian kiteyttää:
Maallistuneiden ihmisten elämästä näyttää puuttuvan rationaalinen näkökulma henkisyyteen.
Mikä pahinta, maallistuneet ihmiset, jopa huipputiedeihmiset, usein tyhmenevät keskustellessaan henkisistä kokemuksista. He vetävät mutkia suoriksi aivan kuten salaliittouskovaiset etsiessään yhtä syytä maailman pahuuteen.
En itse mielelläni kantaisi leimoja mutta päätin nyt siis määritellä itseni järkihenkiseksi.
Miksi uskon tieteeseen?
Minusta tiede, kaikessa vajavaisuudessaankin, on luotettavin ihmisen kehittämistä järjestelmistä.
Tiede on luontoa ja sosiaalista maailmaa koskevan tiedon ja ymmärryksen tavoittelua ja soveltamista systemaattisen, näyttöön perustuvan metodologian mukaisesti.
Näin tieteen määrittelee Wikipedia.
Mutta tiede ei riitä koska tiede pystyy etsimään vastauksia vain osaan kysymyksistämme.
Tiedeinstituutio on noin tuhatvuotias. Valistuksen ajan jälkeen tiede alkoi kohota kaikkien muiden instituutioiden, esimerkiksi kirkon, yläpuolelle. Siitä lähtien länsimaisen kulttuurin pohjana oleva maailmankuva on muuuttunut yhä tieteellisemmäksi.
Se on muuttunut myös yhä materialistisemmaksi ja mekanistisemmaksi. Tämä on sikäli ristiriitaista, että olemme jo yli 100 vuotta tienneet, ettei todellisuus koostu aineesta vaan informaatiosta eikä maailmankaikkeus ole sellainen kellokoneiston kaltainen systeemi kuten Newton päätteli vaan banaaninkuoriuniversumi, kuten sitä kuvaa edesmennyt koomikko Emily Levine sitä kuvasi loistavassa TED-esityksessään.
Me emme koskaan kykene tietämään ja hallitsemaan ja ennakoimaan kaikkea.
Senhän me olemme nyt nähneet.
Levine muistuttaa myös, että vaikka näemme todellisuuden vastakohtien kautta, ei vastakohtia tosiasiassa ole. On vain eri asioiden vuorovaikutusta: ajan ja avaruuden, massan ja energian ja, lopulta, elämän ja kuoleman.
Ja silti enemmistö länsimaisista ihmisistä ajattelee, että maailma on ainetta ja me voimme sitä hallita, kun opimme pilkkomaan sen yhä pienempiin osiin.
Tieto + Viisaus = Järkihenkisyys
Minulle on selvää, että tarvitsemme tiedon lisäksi (ei sijaan) viisautta, koska vallitseva maailmankuvamme kulkee yhdellä jalalla ja tuottaa siksi horjuvia ratkaisuja.
Sanomani on, että jos emme ala kuunnella vanhoja viisaita, emme pysty pelastamaan itseämme emmekä matkakumppaneitamme – koska meillä ei ole siihen aitoa motiivia.
Vanhoista viisausperinteistä (shamanius, jooga, buddhalaisuus, taolaisuus jne) löytyy vastauksia niihin kysymyksiin, joihin tiede ei pysty vastaamaan. Ja sieltä löytyy myös uudenlainen non-dualistinen, yhteyttä korostava näkökulma maailmaan.
Nämä viisaudet opettavat, että mikään ei ole joko tai. Kaikki on sekä että. Yin ja yang. Animus ja anima. Tiede ja viisaus.
Ja kuten jo Antiikin kreikkalaiset tiesivät, kumpaakin tarvitaan. Sekä tietoa (logos) että viisautta (mythos)
Olen kirjoittamassa kirjaa otsikolla Hengissäsäilymisopas Avaruusalus Maan matkustajille, jossa hahmottelen, mitä tarkoitan järkihenkisyydellä.
Uskon nimittäin, että se saattaa olla eräs ratkaisu sekä ympäristökriisiimme että niihin humanitaarisiin katastrofeihin, joita me Homo Sapiensit tulemme jatkuvasti järjestäneeksi.
Jos tunnet vetoa järkihenkisyyteen, ota yhteyksiä!
Kun yhdistämme ihmiskunnan parhaat voimat, selviämme kyllä – tästäkin.