Tässä faktojen jälkeisessä maailmassa on viime aikoina tiuhaan esiintynyt termi gaslighting. Sen voisi suomentaa kaasuvalotukseksi.
Termi on peräisin amerikkalaisesta elokuvasta Gaslight, jossa mies saa vaimonsa sekoamaan uskottelemalla tälle, että tämä on hullu.
Kaasuvalotus on erittäin vaarallinen ja salakavala kiusaamisen muoto.
Siinä annetaan toisen ymmärtää, että se, mitä hän on kokenut ja mitä hän tuntee, ei pidä paikkaansa.
Olen itse todistanut kaasuvalotusta työpaikalla. Olen nähnyt, miten hirveää jälkeä siitä seuraa.
Olen itsekin joutunut kaasuvalotetuksi.
Kaasuvalotuksen kohteeksi joutuvat usein ihmiset, joilla on voimakas miellyttämisenhalu. He hakevat toisilta hyväksyntää ja menevät tässä joskus niin pitkälle, että suostuvat ovimatoiksi.
Minulla on aina ollut vahva miellyttämisenhalu. Väännän itseni vaikka rinkeliksi, että olisin mieliksi enkä pahoittaisi kenenkään mieltä.
Miellyttämisenhalussa on se ongelma, että mitä enemmän yrittää olla mieliksi, sitä huonommin siinä onnistuu. Miellyttämisenhaluiset ihmiset ovat nimittäin melko rasittavaa seuraa.
Miellyttäjä palaa myös loppuun. Tuloksena on uupumus ja kauna.
Olen kantapään kautta oppinut, että me emme ole täällä miellyttämässä ketään.
Runoilija Rakel Liehun sanoin: Olemme täällä lämmittämässä elämää olemassaolollamme.
Miellyttämisenhalusta on vaikea päästä eroon, mutta ensimmäinen askel on herkistyä tuntemaan omat tunteensa ja kunnioittamaan niitä.
Putous-voittaja Anskua siteeratakseni: Miul on oikeus miu ommii tunteisii!
Kukaan ei saa ikinä sanoa toiselle, ettei hänen kokemuksensa ole aito koska me emme voi tietää mitään toistemme kokemuksista.
Kannustan kaikkia miellyttäjiä keskittymään juuri nyt, joulun alla, miellyttämään sitä ainoaa henkilöä, jota saamme mielin määrin miellyttää: omaa itseämme.
Ei, tuloksena ei ole itsekkyyden ja narsismin vahvistuminen. Kun pidämme itsestämme huolta ja kuuntelemme itseämme, meillä ei ole mitään tarvetta kerjätä hyväksyntää muilta.
Sammutetaan siis kaasuvalo. Sytytetään kynttilä sen sijaan.