Odottelin jokin aika sitten tärkeää sähköpostia.
Minua hermostutti aika lailla koska sähköpostissa tulisi päätös erään projektin kohtalosta.
Jos päätös olisi kielteinen, se merkitsisi suunnitelmieni uusiksi menemistä. Jos se olisi myönteinen, projektini saisi jatkua suunnitelmien mukaan.
Jos saan kielteisen vastauksen, menen palasiksi, sanoin itselleni.
Eräänä päivänä koiralenkillä aloin pohtia tuntemuksiani. Tajusin yhtäkkiä, että enemmän kuin päätöstä, jännitin omia tunteitani.
Minua siis hermostutti eniten oma reaktioni!
Tämähän on älytöntä, ajattelin.
Mieleeni tuli henkisen opettajan Sydney Banksin lausahdus:
Jos ihmiset vain oppisivat olemaan pelkäämättä omia kokemuksiaan, se riittäisi muuttamaan koko maailman.
Olen saanut itseni kiinni omien kokemusten pelkäämisestä monta kertaa.
Jos se ja se tapahtuu, niin en kyllä kestä!
Kuolen, jos asiassa käy niin!
Jos se on lopputulos, romahdan varmasti!
Olen kuitenkin kestänyt kaikenlaista. En ole kuollut yhteenkään pettymykseen enkä varsinaisesti romahtanutkaan.
Jokaisesta vastoinkäymisestä olen toistaiseksi selvinnyt.
Pahin mahdollinen on tapahtunut elämässäni useasti mutta tässä minä yhä olen, kirjoittamassa tätä viikkokirjettä.
Miten paljon helpompaa olisikaan ollut, jos omien tunteideni sijaan olisin keskittynyt selviytymään tilanteestani? Tuloskin olisi varmasti ollut parempi!
Tunteet syntyvät ajatuksista, joita kokemuksemme meissä laukaisevat. Ajatukset vaihtelevat.
Omia tunteitaan kannattaa pelätä yhtä paljon kuin pilviä taivaalla. Voivathan ne näyttää uhkaavilta mutta pelkkää vesihöyryä ne ovat silti.
Kun sähköposti tuli, siinä oli hyviä ja huonoja uutisia. Vähän aikaa harmitti mutta yllättävän nopeasti harmitus vaihtui toimintasuunnitelmaan.
Eikä nyt harmita enää yhtään.