Tämä on oudoin vappu elämässäni. Olen viettänyt tätä toivon ja lemmen aikaa Mosambikissa ja Vanuatulla ja Omanin sulttaanikunnassa mutta en koskaan tällaisessa globaalissa retriitissä.
Tämän vapun tunnussanat ovat turvaväli, virtuaalisuus ja epävarmuus, eivät munkit ja ilmapallot.
Ihmiset junailevat epävarmuuden kanssa eri lailla. Jotkut tuntevat vetoa kaiken epäilemiseen ja salaliittoteorioihin. Toiset keskittyvät arvostelemaan kaikkea ja kaikkia. Ja sitten on niitä, jotka ovat avoimesti ymmällään.
Kuten minä.
Minä en tiedä, mitä viranomaisten ja asiantuntijoiden ja päättäjien pitäisi tehdä.
En edes tiedä, mitä minun itseni pitäisi tehdä.
Siksi olen tehnyt valinnan. Olen päättänyt luottaa.
Mihin tässä sitten luottaisi?
Olen päättänyt luottaa ihmisyyteen.
Ihmisyys on sitä, mikä meille kaikille on yhteistä. Vaikka se välillä hautautuu mielipiteiden, näkemysten, uskomusten ja vakaumusten alle, siellä se kuitenkin on.
Tämä karanteeni on hyvä tilaisuus harjoitella toisiimme tutustumista. Mehän olemme nyt oppineet, että yksin oleminen on aika raskasta. Me tarvitsemme toisiamme.
Ja tarvitsemme myös itseämme. Jos emme saa yhteyttä omaan ihmisyyteemme, emme saa yhteyttä muidenkaan.
Itseemme tutustumiseen tarvitaan hiljaisuutta. Ja viisaiden ihmisten ohjausta. Siksi aloitin Hengenmenot.
Hengenmenoissa viisaat ihmiset juttelevat ihmisyydestä, kaikessa rauhassa.
Viime sunnuntaina työhullu bisnesjätkä Sampo Manninen kertoi omasta tiestään ihmisyyden ytimeen. Ensi sunnuntaina vieraanamme on uskontotieteen tutkija Jaana Kouri. Hän on myös shamaani. Se on todella tajunnanräjäyttävä jakso!
Mutta nyt emme ole vielä ensi sunnuntaissa vaan vapussa. Juuri nyt leivoset lyövät ilmassa leikkiä ja meillä on aikaa toivoon ja lempeen, kuten Larin Kyösti kevätsoinnuissaan runoilee.
Toivon teille kaikille riemua, kevättunteita ja elon onnea.