Kirjoitan, koska en tiedä, mitä ajattelen, ennenkuin olen lukenut, mitä olen kirjoittanut. Flannery O´Connor
Olin MTV:n Huomenta Suomessa juttelemassa kirjastani Ivan Puopolon kanssa. Katso lähetys täältä.
”Iso äitiys” on kertomus äitiydestäni, isoäidiksi tulemisestani ja vanhenemisestani.
Se on myös taisteluhuuto. Haluan kutsua kaikki talkoisiin paremman maailman puolesta.
Juutalaisuudessa on käsite Tikkun olam. Se tarkoittaa maailman korjaamista. Tikkun olam on jokaisen velvollisuus.
Niin minäkin ajattelen.
Vaikka sanat ”äiti” ja ”äitiys” ovat kirjassani keskeisiä, sitä ei ole tarkoitettu vain niille, joilla on biologisia perillisiä vaan kaikille, jotka tuntevat huolta ja vastuuta heikoimmista. Äiti- ja varsinkin isoäitivoimaa (Granny power) tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan!
Kirja on myös varsinainen tietopakkaus vanhenemisesta ja ikäismistä ja siitä, miten paljon vanhentuneet käsitykset meitä rajoittavat ja suorastaan sairastuttavat.
Miksi, oi miksi elämä on niin hemmetin raskasta?
Tämä on kysymys, joka on riivannut minua koko aikuisikäni.
Ja miksi, oi miksi, teemme siitä vielä raskaampaa kuin se jo on?
Ryhdyin etsimään vastauksia näihin kysymyksiin filosofiasta, aivotutkimuksesta, psykologiasta ja ikivanhoista viisauksista. Aloin kirjoittaa. Syntyi tämä kirja.
Erityisesti kiinalainen Wu wei -filosofia vei minua mukanaan. Se opettaa, että me emme juuri voi hallita elämäämme. Elämä ohjaa meitä. Kun antaudumme ihmeelliselle Taolle, se kuljettaa meitä oikeaan suuntaan.
Kontrollista irtipäästäminen ei ole helppoa meille länsimaalaisille kontrollifriikeille mutta voisiko olla niin, että Tao todella yrittää hieroa meidänkin naamaamme sitä viisautta, jonka Laotse ja Kungfutse ja Jeesus tiesivät jo parituhatta vuotta sitten ja jonka Alan Watts kiteytti näin:
Elämä ei ole soutamista vaan purjehtimista.
Tosi kiinnostavaa pohdintaa ja hirveän sujuvasti kerrottuna. Helppolukuista mutta herätti syvällisiä ajatuksia.
”Jälleen kirjasi antoi minulle mielenruokaa ja tyyneyttä, jonkinlaista uskoa elämään ja siihen että kaikki menee juuri niin kuin pitääkin ja aikataulussaan. Ihailen tapaasi kirjoittaa, kuin ystävälle, keskustellen ja kuitenkin selittäen asioita.
Haluan sydämeni pohjasta kiittää Sinua uudesta kirjastasi (…) Kirjasi kuunteleminen ei ole pelkästään vienyt minua sisäisen maailmani uusille, edelleen syvemmille taajuuksille (tästä iso kiitos!), vaan myös tehnyt arjestani (…) rikkaampaa, soljuvampaa ja keveämpää. Kuuntelukertoja on jo useita ja aina kuulen jotakin uutta, tiedostan jotakin enemmän.
”Kuuntelen just lenkillä sun kirjaa Vastustamaton ja on vaan pakko lähettää viesti, että tää on suoraan mun elämästä! Ihan sanasta sanaan! Että kiitos! Kiitos tästä kirjasta ja että oot sä!”
Esikoiskirjani jälkeen ajattelin, että tiedän jo kaiken tietämisen arvoisen. No, en tiennyt.
Erityisesti Jumala-kysymys jäi vaivaamaan minua. Aloin miettiä, miksi me yhä Suomessakin puhumme Jumalasta vaikka niin harva Häneen enää uskoo. Mitä koko ilmiö oikeastaan tarkoittaa?
Jumala-kysymys johdatti minut pohtimaan myös kysymyksiä tietoisuudesta ja todellisuudesta. Kummastakaan tiede ei ole vielä sanonut viimeistä sanaa. Kaiken takana häämöttää yhtä Se Suuri Mysteeri, Se Jokin, josta ei vain päästä eroon.
Kirjan nimi tulee fyysikko Sir James Jeansin toteamuksesta, että kun maailmankaikkeutta katsoo, se alkaa näyttää enemmän isolta ajatukselta kuin koneistolta.
”Miten rehellisesti, hauskasti ja viisaasti kirjoititkaan Ison asian.”
”Ei siitä voi suuttua. Se on niin rehellisesti kirjoitettu”.
Lyhyt matka perille -kirjan nimi tulee Janoschin sadusta Oi Ihana Panama. Siinä Karhu ja Tiikeri etsivät unelmapaikkaansa ja löytävätkin sen vihdoin – omasta kodistaan.
Sellaisia me ihmiset olemme. Etsimme koko elämämme jotain, vaikka kaikki mitä tarvitsemme on jo meillä.
Lyhyt matka perille on yhteenveto kaikesta siitä, mitä luin niinä kahtena vuotena, kun päätin olla tekemättä mitään. Luin kirjan toisensa jälkeen ja lukemastani muodostui polku, joka vei minua eteenpäin.
Mutta pääsinkö perille? Pääsin jonnekin mutta matka jatkuu yhä.
Riemastuttava kirja, jonka kanssa hymyilin, nauroin ja väittelin. Hämmästyttävää miten samankaltainen kokemusmaailma kirjastasi nousi henkisen polun löytämisessä ja sen kulkemisessa tässä maassa ja ajassa.
Kirja opetti paljon ja auttoi päästämään irti vastustamisesta. Siitä lähtien elämäni on muuttunut paljon, ainoastaan erinomaiseen suuntaan. Kirjasi oli kaiken tämän onnellisuuden ja oivaltamisen prosessin ”alulle panija”.