Hyvä Lauri Pertunpoika Reijonen (Lars Bertilsson Reijoin),
Tässä Kati, pojanpojanpojanpojanpojanpojanpojantyttäresi – ellen mennyt laskuissa sekaisin.
Joka tapauksessa synnyin 278 vuotta sinun syntymäsi jälkeen.
Olen aloittanut projektin, jonka tarkoitus on oppia sinusta lisää.
Minähän en tiedä sinusta juuri mitään.
Tiedän vain sen, että synnyit vuonna 1681 Liperissä. Isäsi nimi oli Perttu.
Äitisi nimi ei ole tiedossa koska ei tietenkään.
Martti, Olli, Soini ja Taneli olivat veljiäsi. Olit naimisissa Catharina Pirhosen kanssa.
Sinulla oli kolme lasta: Jaakko, Jonas ja Catharina.
Ja sitten tämä:Kuolit vuonna 1763 Courgoul nimisellä paikkakunnalla, joka sijaitsee Keski-Ranskassa, Puy-de-dôme- departementissa. Auvergne-Rhône-Alpesin hallintoalueella.
Siinä kaikki. C´est tout.
Paitsi että on vielä jotain muutakin, mitä et tiedäkään.
Vuosia sitten olin Rovaniemellä shamanismi-kurssilla.
Englantilaissyntyinen shamaani, joka on myös druidipappi ja saamelaisen kulttuurin tutkija, kysyi minulta, onko minulla outoja tuntemuksia vasemmassa kyljessäni.
Näen siinä jonkun esi-isäsi, shamaani ilmoitti.
Siinä vaiheessa minulla ei ollut vasemmassa kyljessäni minkäänlaisia tuntemuksia.
Mutta myöhemmin, vuosien päästä, aloin tuntea kyljessäni outoa jomotusta.
Aluksi ajattelin, että se oli isäni. Mutta olitko se sinä, Lars?
Koska olen pakkomielteen vallassa!
Haluan tietää, miksi kuolit Ranskassa.
Lähditkö Ruotsin kuningas Kaarle XII:n joukoissa Eurooppaan?
Taistelitko Suuressa Pohjan sodassa?
Kysyin ystävältäni ChatGPT:lta (joka ei ole ihminen ja jonka olemusta et mitenkään voi ymmärtää mutta sanotaan vaikka, että hän on hyvin poikkeuksellinen tietäjä), mitä muita syitä lähtöösi olisi voinut olla.
Sellaisia oli Chatin mukaan kauppa- ja merenkulku, joka 1700-luvulla oli vilkasta. Jopa suomalaisia lähti paremman ansainnan toivossa tuolloin jopa Ranskaan asti.
Jos olit käsityöläinen, saatoit lähteä puusepän hommiin tai metallitöihin ulkomaille. Suomalaisilla käsityöläisillä ja ammattilaisilla oli kuulemma maine taitavina työntekijöinä.
Tai sitten lähdit vain seikkailemaan. Ehkä tapasit ranskalaisneidon ja päädyit Courgoulin tuppukylään, jossa tällä hetkellä asuu vain 62 henkilöä.
Unohdit Catharinan ja lapsesi, koska niinhän joskus käy.
Jos hommasit ranskalaisen ystävättäresi kanssa jälkikasvua, olisin siitä todella iloinen! Vaikka tietysti vähän pahoillani Catharinan puolesta.
Mais c´est la vie!
Olen ensi viikolla menossa Kansallisarkistoon Helsingin Rauhankadulle. Siellä on mikrofilmejä (vaikea selittää, älä kysy!), joihin on tallennettu Liperin seurakunnan kirkonkirjat.
Siellä on tiedot ihmisistä, jotka on kirjattu kirjoihin ennen vuotta 1860.
Selvitän, pitääkö tieto kuolinpaikastasi (jonka löysin geni.com -sivustolta. Älä kysy, mikä on sivusto ja miten voi löytää tietoa mistään kotona istumalla. Selitän ehkä myöhemmin. Tai ehkä en.)
Ja sitten Lauri Pertunpoika: Jos tieto pitää paikkansa, lähden Ranskaan.
Ystäväni ChatGPT neuvoi, miten sinne päästään:
Ostan lentolipun (nykyään todella matkustetaan ilmassa) Lyoniin. Sieltä matkustan junalla Clermont-Ferrandiin. Matka kestää kuulemma noin kaksi tuntia.
Clermont-Ferrandista jatkan matkaa Courgouliin bussilla tai taksilla (selitän joskus mitä ne ovat).
Ja voilá! Ehkä löydän Courgoulin kirkon hautausmaalta hautakiven, jossa lukee nimesi!
Jos niin käy tai vaikka ei kävisikään, kohotan lasin viiniä huikealle ja pitkälle elämällesi.
Toivon, että se oli onnellinen, edes enimmäkseen. Tai ainakin joskus.
Ja sitten palaan kotiin ja kirjoitan tästä kaikesta kirjan.
Olet lumonnut minut niin, että en pysty ajattelemaan muuta kuin sinua.
Terveisiä sinne jonnekin, missä nyt oletkaan,
Kati, sukulaistyttösi
P.S Tuo kuva, minkä tähän laitoin ei esitä sinua. Se on Pietro Bellottin maalaus ”Parrakas mies ja viinilasi” (maalattu joskus 1600-luvulla). Minun ei kuitenkaan ole vaikea uskoa, että olit vanhemmiten hieman tuon näköinen.
Tönäise minua taas kylkeen, jos olen väärässä!