Hei koronakriittinen,
olen viime aikoina pohdiskellut paljon sitä, miksi me näemme asiat niin eri tavoin. Kirjoitin sinulle kirjeen. Toivon, että se selventää tulokulmaani.
Aloitan tämän ilmoittamalla, että rakastan tiedettä.
Rakastan myös viisautta, eli ihmiskunnan ikiaikaista tietoa siitä, miten elää mahdollisimman hyvä elämä.
Olen kirjoittanut kolme viisauskirjaa eikä loppua ole näkyvissä.
Mutta nyt haluan puhua tieteestä.
Tiede perustuu 1000 vuotta kehitettyihin menetelmiin, joiden ytimessä on vertaisarviointi ja metatutkimukset (eli tutkimusten tutkimukset).
Tutkimustuloksen on läpäistävä tiheä seula, jotta siitä tulisi sellaista tietoa, että siihen voi perustaa esimerkiksi kansanterveyttä koskevia ohjeistuksia.
On paljon tietoa, erityisesti kokemusperäistä ja yksittäistapauksiin liittyvää, joka vaikuttaa toimivalta, mutta joka ei läpäise seulaa.
Lisäksi jokaisessa tieteenalassa on asiantuntijoita, jotka ovat eri mieltä enemmistön kanssa.
Osa heistä on aivan oikealla asialla, kuten esimerkiksi Ignaz Semmelweis aikanaan.
Hän oivalsi, että lapsivuodekuolemat johtuivat ”kuoleman partikkeleista”, jotka levisivät lääkäreiden käsistä.
Hänet naurettiin ulos tiedeyhteisöstä ja hän kuoli köyhänä ja nöyryytettynä, vaikka teki lääketieteen ehkä mullistavimman löydön: bakteerit.
Tiedeyhteisö tekee virheitä, koska se koostuu ihmisistä. Se reagoi hitaasti uusiin tilanteisiin, koska se on niin raskas systeemi.
Se on kuin iso rahtilaiva. Sen ympärillä pörrää pieniä ketteriä optimistijollia, jotka pystyvät muuttumaan ja mukautumaan nopeasti.
Seuraan mielelläni optimistijollia, samalla kun pysyttelen rahtilaivassa.
Rahtilaivassa on kehitetty esimerkiksi kvanttifysiikka, keskoskaapit, aivokirurgia ja, kiitos Semmelweissin, antibiootit.
Siksi tunnen oloni siellä turvallisemmaksi, kuin esimerkiksi yksittäisen asiantuntija Senjasen optimistijollan kyydissä – vaikka hän esiintyisi kuinka vakuuttavasti Tokentube-kanavallaan.
Te puhutte paljon pelkäämisestä.
Minä en pelkää muuta kuin verenpainemittaria. Koronaa en pelkää.
Luotan nimittäin rahtilaivaan.
Viihdyn hyvin myös matkatovereideni seurassa. Täällä on mukavia ihmisiä.
Me olemme hyvin luottavaisia sen suhteen, että rahtilaivamme kurssi on oikea.
Pieniä virheliikkeitä tapahtuu mutta sehän on luonnollista.
Lentokonekin on 99% matkastaan ”off course”. Lentokapteenin tehtävä on jatkuvasti korjata aluksensa kulkusuuntaa.
Rahtilaivamme kapteeni toimii juuri näin. Maata onkin jo näkyvissä.
Parhain terveisin,
Kati, M.S. Tiede