Oletko koskaan miettinyt, mikä on sinun maailmankatsomuksesi?
Onko se tieteellinen? Jos on, voitko kuvata sitä? Uskotko, että tiede voi ratkaista kaikki ongelmamme?
Onko maailmankatsomuksesi mekaaninen?
Näetkö maailmankaikkeuden koneen kaltaisena systeeminä, jota säätelevät luonnonlait ja yleisesti tunnetut syy- ja seuraus-suhteet?
Ajatteletko, kuten Isaac Newton, että maailmankaikkeus koostuu käsinkosketeltavasta kiinteästä aineesta?
Vai oletko dualisti, kuten ranskalainen filosofi Rene Descartes?
Ajatteletko, että vaikka oliot ovat kuin koneita, mieli on toisenlainen eikä mielellä ja aineella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, koska mieli ei ole tullut aineesta. Se kuuluu toiseen valtakuntaan.
Vai onko maailmankatsomuksesi vitalistinen?
Ajatteletko, että luonnossa on voima, joka elävöittää maailmankaikkeutta? Ja ettei tätä voimaa voida löytää tutkimalla ainetta newtonilaisittain, leikkaamalla sitä pienemmiksi ja pienemmiksi hiukkasiksi, kunnes päästään maailmankaikkeuden ytimeen?
Arveletko, että siellä ytimessä on jotain, vaikka et ole varma, mitä se on?
Oletko uskonnollinen?
Värähteleekö sisäinen totuutesi samalla taajudella jonkin uskonnon opetusten kanssa?
Uskotko Jumalaan?
Oletko hengellinen?
Henkinen?
Syy, miksi kysyn kaikkea tätä, on se, että monet meistä harvoin pysähtyvät miettimään, miksi näemme todellisuuden – ja elämämme – niin kuin näemme.
Ellemme ole kiinnostuneita filosofisista pohdinnoista ja ellei meillä ole valtavasti luppoaikaa pohdiskeluihin, omaksumme helposti vallitsevan maailmankatsomuksen, koska se on jo olemassa ja koko kulttuurimme näyttää perustuvan siihen.
Mutta vaikka omaksumme vallitsevan käsityksen, voimme silti syvällä sisimmässämme hieman ihmetellä.
Meillä saattaa olla kokemuksia, jotka vaikuttavat olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä meille kerrotaan koulussa tai lääkärin vastaanotolla.
Länsimaisen kulttuurin juuret
Länsimaisen kulttuurin pohjana oleva maailmankatsomus on mielenkiintoinen sekoitus antiikin Kreikan filosofiaa ja Rooman lakia, kristinuskon etiikkaa ja valistuksen ajan tiedeuskoa.
Se on kehittynyt mekanistiseksi ja materialistiseksi, kuitenkin niin, ettei se ole täysin irtisanoutunut Jumala-oletuksestakaan.
Suomessa valtiopäivien avajaisiin kuuluu edelleen juhlajumalanpalvelus ja suurin suomalaisista haudataan kirkollisin menoin.
Jumala ei ehkä ole näissä menoissa niin keskeinen kuin kaipuumme yhteisöllisyyteen ja viehtämyksemme seremonioihin, mutta silti.
Ilmeisesti siksi monet kokevat kysymyksen maailmankatsomuksesta jotenkin hankalana.
Erityisen hankalaksi sen tekee kvanttifysiikka, joka on romuttanut Newtonin mekaniikan.
Olen itse määritellyt oman maailmankatsomukseni tieteellis-viisaudelliseksi.
Se kulkee kahdella jalalla: tieteen ja maailman viisausperinteiden kanavoimalla ymmärryksellä maailmankaikkeudesta, ihmisyydestä ja todellisuudesta.
Mikä on sinun maailmankatsomuksesi?
P.S Käsite maailmankatsomus ei (tietenkään) ole aivan yksinkertainen. On muitakin ihmisen suhdetta todellisuuteen kuvaavia termejä, kuten maailmankuva ja elämänkäsitys. Tässä YLEn artikkelissa teoreettisen filosofian professori Ilkka Niiniluoto avaa asiaa.