Jouduin hiljattain kiivaaseen Facebook-keskusteluun, jonka tuoksinassa minulta kysyttiin, mitä henkisyys on.
En osannut silloin vastata. Mutta sitten muistin, mitä olen kirjoittanut asiasta toiseen kirjaani Iso ajatus:
Antiikin kreikkalaisten mukaan meillä on todellisuuteen kaksi tulokulmaa. Voimme lähestyä sitä Logoksen tai Mythoksen kautta.
Logoksella on Herakleitoksen ajoista asti tarkoitettu tietoa ja tiedettä.
Mutta mitä Mythos on?
Siinäpä se!
Mythos tarkoittaa kirjaimellisesti suullista perinnettä, tarinaa. Mutta se ei ilmeisesti tarkoita tarinaa siinä mielessä, kuin me tarinat ymmärrämme.
Kreikkalaisille Mythos ja Logos olivat nimittäin yhtä arvokkaita kanavia todellisuuteen.
Oma tulkintani on tämä:
Mythos on ihmetystä. Englanniksi wonder.
Ajattelen asian näin:
esihistoriamme aamuhämärissä nainen seisoo tähtitaivaan alla, täysin häikäistyneenä. Mitä tämä kaikki on? hän kyselee mielessään (jollain esisanallisella tavalla, koska hän ei vielä osaa puhua).
Vuonna 2020 toinen nainen seisoo saman tähtitaivaan alla, yhtä häikäistyneenä. Hänellä on sanoja vaikka kuinka paljon mutta ei yhtään, joka kuvaisi hänen kokemustaan.
Ainoa sana, joka edes jotenkin sopii tilanteeseen, on ihmetys. Wonder. Förundran. La merveille. A maravilha.
Ajattelen…ei, tunnen, että Mythos on juuri ihmetystä.
Tästä ihmetyksestä syntyi taide. Siitä syntyi myös se, mitä kutsutaan henkisyydeksi.
Minä määrittelen henkisyyden ihmetykselle antautumiseksi.
Tiedän, että henkisyys ilmenee monenlaisina systeemeinä mutta en välitä. En halua tärkätä ihmetystäni miksikään ryhdikkääksi opiksi. Enkä osaisi vaikka haluaisin.
Koska Mythos pakenee kaikkia kahlitsemisyrityksiä, sen voi ehkä ainoastaan määritellä sanomalla, mitä se ei ole.
Mythos ei esimerkiksi ole tietämistä. Mythos lepattaa paikassa, jossa tietämiselle ei ole sijaa.
Mark Manson sanoo kirjassaan “Everything is Fucked”, että pakkomielteemme tietää asoita varmasti ja ehdottomasti ei johda muuhun kuin siihen “pikkelsiin”, jossa me kaikki nyt marinoidumme, esimerkiksi täälllä väitellessämme.
Manson auttoi minua ymmärtämään, miksi joidenkin henkisten piirien viehtymys salaliittoihin ja mukatieteeseen ja heidän ehdoton varmuutensa asioista, joista ei voi olla varmuutta, on minusta niin vastenmielistä.
Mythos, joka kuvittelee olevansa Logos, ei ole kumpaakaan.
Se on pelkkää pikkelsiä.