Minulla on monta kirjaideaa ja yksi, jota olen hautonut pitkään, on kirja pop-laulujen viisaudesta.
Asia tuli taas mieleeni, kun kuuntelin Suomen euroviisuehdokkaan Aksel Kankaanrannan kappaletta Looking back.
Siinä on kertosäe:
But we never know what we have until it`s over and we are looking back.
Emme tiedä, mitä meillä on, ennen kuin sitä ei enää ole ja se on muisto vain.
Tämä on hieno ajatus.
Filosofi Alain de Botton on sanonut saman asian toisin sanoin.
Me emme osaa elää hetkessä koska emme halua pysyä hetkessä.
Emme halua kokea asioita, hyviä emmekä varsinkaan huonoja, sellaisina kuin ne tapahtuvat, koska kaikki asiat, sekä hyvät että pahat, ovat tapahtumahetkellä meille liikaa.
Ajatellaan vaikka rakastumista. Se on tavallaan ihanaa mutta oikeastaan aika kauheaa.
Siitä, kun olin viimeksi rakastunut on monta vuosikymmentä, mutta muistan vieläkin sen tunteen. Se oli liian sakea ja yletön, jotta siitä olisi kyennyt nauttimaan.
Sen tunteen muistijälki on paljon helpompi kestää.
Ei siis ole syytä ruoskia itseään, jos ei kykene olemaan täysin läsnä elämän merkittävissä käänteissä. Ne voivat tapahtumahetkellä olla meille liikaa.
Ja vaikka ne eivät olisikaan liikaa, me emme pysty mitenkään havaitsemaan niiden kaikkia puolia. Meiltä jää joka tapauksessa paljon huomaamatta ja siitä me sitten itseämme soimaamme.
Se on ihan turhaa.
On ihan OK nauttia kokemuksistaan jälkeenpäin, hieman selkeämmässä ja vähemmän kuohuttavassa muodossa. Aika sitäpaitsi tunnetusti kultaa muistot, joten annetaan siis ajan kulua ja kullata.
Pysykää terveinä ja pitäkää huoli toisistanne!
Pian tämä koronaepisodikin on muisto vain.