Tällä viikolla Ihmeiden oppikurssissa meitä on muistutettu ihmeistä, rakkaudesta ja siitä, että kaikki ongelmamme johtuvat kuvitelmasta, että olemme joutuneet eroon – Jumalasta.
Voin vain kuvitella, millaista vastarintaa tämä opetus aiheuttaa. Monien mielestä juuri uskominen ”jumalharhaan” on syy ongelmiimme.
Ymmärrän heitä. Ja silti – IOKin opetuksessa on jotain, joka vaatii syvällisempää tutkiskelua.
Tänään Helsingin Sanomissa oli artikkeli ylipainosta. Sen syyn on havaittu olevan melko yksinkertainen: olemme kehittäneet ruokateollisuuden, joka tuottaa ultraprosessoitua ruokaa. Siinä on liian vähän proteiinia ja kuitua ja liikaa rasvaa ja hiilihydraattia.
Ruokateollisuuden tavoite on tehdä bisnestä ja sehän onnistuu vanhalla hyväksihavaitulla keinolla, tuotantokustannuksia pienentämällä.
Me lihomme, koska helposti saatavilla oleva halpa mättöruoka häiritsee luontaista kykyämme tunnistaa, mikä meille on hyväksi.
Jopa torakat tietävät, miten syödä terveellisesti. Epäterveellinen ruoka ei kiinnosta niitä.
Silmiini osui myös toinen Helsingin Sanomien artikkeli, joka käsitteli terapiapalveluiden riittämättömyyttä
Mielenterveysongelmien kustannukset olivat vuonna 2015 5,3 prosenttia bruttokansantuotteestamme. Se on noin 11 miljardia – vuodessa. 84 000 työikäistä on sairaslomalla mielenterveyssyistä.
Syyksi masennukseen mainittiin kilpailuhenkisyys, yksilökeskeisyys ja jatkuvan muutoksen ihanne.
Erityisen yleinen terapiaan hakeutumisen syy on uupumus.
Me uuvumme koska emme jaksa elää systeemissä, jonka olemme itse luoneet.
Mikään luonnonlaki ei ole johdattanut meitä näin epäterveeseen elämäntyyliin. Se on meidän omaa aikaansaannostamme.
Kerron Vastustamaton kirjassani presidentti Benjamin Franklinin ihmetelleen intiaanien sieppaamien valkonaamojen halua palata takaisin intiaanileireille heti, kun heidät oli sieltä saatu pelastetuiksi.
”Olemme luoneet itsellemme sietämättömät olosuhteet!” , hän parahti – 1700-luvulla.
Tervetuloa digiaikaan, Mr Franklin.
Meistä useimmat haluaisivat tehdä seitsemät veljekset, jättää kaikki ja painella Impivaaraan.
Olosuhteet, jotka olemme itsellemme luoneet, eivät nimittäin vastaa luontaisiin tarpeisiimme. Vaurastuminen, menestyminen ja kilpaileminen eivät ole ihmisen luontaisia tarpeita.
Luontaisia tarpeitamme ovat perustarpeidemme lisäksi esimerkiksi lepo, liikunta, luontoyhteys, yhteisöllisyys, läsnäolo ja yhteys johonkin itseämme suurempaan.
Elämme itsemme vastaista elämää.
Emme lepää, kun olemme uupuneita. Me emme nuku kun meitä väsyttää. Me kyhjötämme paikallamme vaikka meidät on luotu liikkumaan, Metsän sijaan valitsemme ostoskeskuksen. Toistemme seuran sijaan valitsemme tietokoneen ruudun. Läsnäolon sijaan harjoittelemme poissaoloa. Oman elämämme sijaan haluamme elää toistemme (erityisesti julkkisten) elämää.
Ja sitten ihmettelemme, miksi voimme niin huonosti.
Minusta IOKin opetuksen voi muotoilla niinkin, että olemme joutuneet eroon itsestämme.
IOK ei opeta, että me olemme Jumala vaan että olemme yhtä Jumalan kanssa. Jumala on syy ja me olemme seuraus. Olemme ”jumalaolentoja” mutta emme Jumala. Mutta ehkä voisi ajatella, että Jumalan yhteyteen pääsemisen ensimmäinen ehto on päästä yhteyteen itsensä kanssa.
En vie tätä asiaa pidemmälle nyt. Jään pohtimaan, mitä hakeutuminen takaisin yhteyteen itseni kanssa oikein tarkoittaisi.
Kuka minä, tämä eksyksiin joutunut jumalolento, oikeastaan on?
……………………
Ihmeiden oppikurssin kappaleet 76-82
78 Anna ihmeiden korvata kauna
79 Auta minua tunnistamaan ongelma, jotta sen voisi ratkaista
80 Auta minua ymmärtämään, että ongelmani on jo ratkaistu
81 Kappaleiden 61-62 kertausta
82 Kappaleiden 63-64 kertausta
83 Kappaleiden 65-66 kertausta
84 Kappaleiden 67-68 kertausta