Henkisyysalalla mennään nyt äärilaidasta toiseen, uushenkisyydestä ultrauskovaisiksi. Tällaisen järkihenkisen* päätä tällainen meno huimaa. Lue tästä oma pohdintani tilanteesta.
Jooga- ja uushenkisyyspiireissä tapahtuu taas.
Viimeksi koronan iskiessä näissä piireissä alkoivat rivit rakoilla. Osa pysyi tieteen ja viranomaisten ohjauksessa ja osa irtautui siitä.
Nyt eräät tunnetut ja paljon seuratut uushenkisyysinfluensserit, joista useimmat elleivät kaikki rokotevastaisia, ovat jättäneet entisen elämänsä ja kääntyneet ultra-uskovaisiksi kristityiksi. Meneillään on kuulemma trendi.
Eräs merkittävä kääntyjä on entinen enkelikuiskaaja ja nykyinen uudestisyntynyt evankelista Doreen Virtue. Saattaa olla, että hän jopa käynnisti tämän liikehdinnän, kun hän vuonna 2017 otti kasteen liittyessään episkopaaliseen kirkkoon.
Doreen teki näyttävän irtioton entisestä elämästään ja kannustaa seuraajiaankin jättämään tarot-kortit, yksisarviset ja keijukaiset – mutta ei enkeleitä.
Enkelit ovat hänelle yhä tärkeitä, kuuluvathan ne kristilliseen kuvastoon. Hän ei vain enää ota heihin yhteyksiä samalla tavalla aktiivisesti kuin aikaisemmin, vaan lähestyy taivaallisia sanansaattajia samoin kuin Jumalaa, kontemplaation kautta.
Doreen vetää tarkan eron sen välille, minkä hän kokee tulevan Jumalalta ja mikä tulee aivan muualta.
Minä ja Doreen
Kuten ensimmäisessä kirjassani kerron, löysin meditoimisen tavallaan Doreen Virtuen ansiosta.
Eräällä epätoivon hetkellä kuuntelin hänen haastattelunsa ja tein, mitä hän kehotti eli kysyin enkeleiltä, mitä minun pitäisi elämälläni tehdä.
Seuraavana aamuna sain kirkkaan oivalluksen, että minun pitää opiskella meditaatio-ohjaajaksi.
En edes halua alkaa selitellä, mistä tämä oivallus tuli, koska en tiedä.
Luultavasti alitajunnasta, koska sieltä ilmeisesti oivalluksemme nousevat, kun emme niitä estä.
Alitajunta on tietoisuudessamme ja koska tiedeihmisetkään eivät tiedä, mitä tietoisuus on ja onko se aivoissamme vai jossain muualla, niin minä en maallikkona mene väittämään mitään.
Mutta en pitäisi mahdottomana, että oivallukset tulisivat Jumalalta. Pitihän Einsteinkin intuitiota ”pyhänä” lahjana.
Pyhä sota
En ole sen jälkeen seurannut Doreenin tekemisiä mutta kiinnostukseni heräsi kun hän yllättäen ilmoitti uskoontulostaan.
Koska Doreen oli kehinyt miljoonabisneksen korttiensa ja yksisarvistensa ja erityisesti meediolahjojensa ympärille, ja koska hänellä oli miljoonia seuraajia, jotka myös tekivät hänen opeillaan bisnestä, ei liene ihme, että hänen ratkaisunsa aiheutti melkoisen kohun.
Se aiheutti myös suuttumusta.
Ja se aiheutti ymmärrettävää ihmetystä.
Eräs Virtuen seuraaja, tarot-yrittäjä Trix Malone ihmettelee, mistä Doreen tietää, ettei esimerkiksi Tarot-korttien välityksellä tuleva tietokin voisi olla peräisin Jumalalta.
Minusta tämä on hyvä kysymys!
Jonka uususkovaiset varmasti taklaavat vetämällä synti-kortin esille.
Abrahamin uskontojen opetuksissa on hyvin tiukka kanta “idolisointiin” eli epäjumalanpalvontaan. Raamattu varoittaa siitä useaan otteeseen.
Jopa joulukuusi määritellään Vanhassa Testamentissa pakanalliseksi, jota se tietysti onkin, koska joulu ei ole alunperin kristillinen vaan pakanallinen juhla. Nykyisin joulukuusia on kyllä kirkoissakin.
Kuten myös ikoneja ja pyhimysten kuvia ja pyhäinjäännöksiä ja alttaritauluja, joiden edessä harjoitetaan kristillistä hartautta eli haetaan yhteyttä Jumalaan.
Ajatus, että tarot-korttienkin kautta tämä yhteys voisi syntyä on tietysti vieras kristityille, koska niissä on (kieltämättä) outoja kuvia, joskaan ei niin outoja kuin keskiaikaisessa kirkkotaiteessa. Silloin kuulemma kristitytkin (joita kaikkien kristityissä maissa elävien oli pakko olla) vehkeilivät kaikenlaisten ennuskorttien kanssa.
Kun tarkastelee asiaa kristillisyyden ulkopuolelta, sillä, mikä auttaa ihmistä pääsemään yhteyteen korkeamman voiman kanssa ei luulisi olevan paljon väliä.
Mutta kristinopin näkökulmasta katsottuna on esineitä ja esineitä. Jotkut esineet ovat Jumalasta (kuten ikonit) ja jotkut saatanasta (kuten kuulemma joogamatto).
Aurinkotervehdyksellä helvettiin
Uushenkisyyden kenttä on aina ollut hyvin hajanainen, koska koko käsite on niin hutera. Osa sen alan opettajista on ollut hyvinkin kallellaan kristinuskoon tai ainakin Jeesuksen opetuksiin – koska useimmat uushenkisyysgurut tulevat kristinuskon hallitsemista Amerikan Yhdysvalloista.
Uushenkinen Jumala-käsitys vain tapaa olla erilainen kuin kristillinen käsitys ja jotkut kirkkoisien kehittämät käsitteet kuten (peri)synti ja helvetti ja Taivasten valtakunta ovat saaneet uushenkisissä piireissä erilaisen, hieman, no, inhimillisemmän sisällön.
Doreen Virtuekin leijaili enkeliystävineen lähellä kristinuskoa.
Mutta nyt hän on siis ryhtynyt kovan linjan kristityksi eikä tyydy vain harjoittamaan omaa uskoaan vaan haluaa lytätä muiden uskomistavat.
Hän toimii siis samalla logiikalla kuin antiteistit: heille ei riitä, etteivät he itse usko Jumalaan. Heidän pitää kieltää muitakin uskomasta.
Doreen on kehottanut seuraajiaan jopa polttamaan kirjoittamansa kirjat ja korttipakat. Eräällä (nyt jo poistetulla videolla) hän parjaa uushenkisyyteen jääneitä seuraajiaan pimeyden vallassa oleviksi ja demonisiksi.
Ja tätä tapahtuu ilmeisesti suomalaistenkin uususkovaisten piirissä.
Heille ei riitä, että he ovat löytäneet Jeesuksensa ja ovat uskossaan onnellisia ja vahvoja. Heidän pitää vetää lokaan muiden henkiset harjoitukset, erityisesti uushenkisyyden mutta myös joogan, joka on vanhempi filosofia kuin kristinusko ja vanhempi kuin Vanha Testamentti.
Eräs uskovainen ilmoitti minulle, että aurinkotervehdys on epäjumalan palvontaa. Ja että joogalla yritetään saada ihmiset kääntymään hindulaisuuteen.
En muistanut mainita hänelle, että tunnetun kristillisen ajattelijan, trappistimunkki Thomas Mertonin ohjasi aikanaan kristinuskoon ja kristilliseen mystiikkaan – hindu. Että se voi mennä niinkin päin.
Suosittelisin muutenkin uususkovaisia tutustumaan esimerkiksi Mestari Eckhartiin ja muihin kristillisiin mystikoihin. Heidän ajattelussaan on yhteyksiä idän oppeihin.
Synnin pelko
Doreen kertoi kääntäneensä kelkkansa Jeesuksen ilmestyttyä hänelle kirkossa.
Sen jälkeen hän tunsi syvästi, että hänen pitää kaikessa kääntyä suoraan Jumalan puoleen, ilman välikäsiä (kuten meedioita ja tarot-kortteja ja niitä entisiä enkeleitä).
Eikä siinä mitään. Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi, kuten Preussin suvaitsevainen kuningas Fredrik II sanoi.
Mutta sekä Virtuen kääntymyksessä että suomalaisten uususkovais-infuenssereiden toiminnassa minua häiritsee suvaitsemattomuus ja kummallinen kapeakatseisuus.
On aivan kuin synnin pelko estäisi heitä näkemästä kirkkaasti.
Otetaan esimerkiksi tarot-kortit. Minä pidän niitä samanlaisena henkisyysviihteenä kuin ennustamista ja horoskooppeja.
Luen usein erään iltapäivälehden (!) horoskoopin ja se on hämmästyttävän usein todella osuva. Kirjoitettuani tuon lauseen, kävin katsomassa, mitä se minulle tänään lupaa. Tässä tulos:
Kiihkeät keskustelut ja väittelyt saavat sinut syttymään, ja tänään olet tavallistakin voitontahtoisempi. Et hellitä ennen kuin saat viimeisen sanan.
No niin! Tässä sitä ollaan tavoittelemassa viimeistä sanaa! Ja vielä sanotaan horoskooppien olevan humpuukia!
Olen myös käynyt selvänäkijällä, useankin kerran. Tulen sieltä aina kirkkauden tilassa.
Selvänäkijäni on selvästi hyvä ihminen ja vaikka hän käyttää pelikortteja keskittymisensä välineenä, uskon vakaasti hänen näkynsä tulevan valoisasta paikasta, ei sieltä, missä hiiliä lapioidaan.
Koska kyllähän sen tuntee. Rakkauden tuntee aina, vastasyntynyt lapsikin.
Uskonto ja politiikka
Tarot-korteista on viimeaikoina ollut muutenkin puhetta. Niitä pidetään nykyään jopa terapeuttisina. Ne voivat kuulemma henkeyttää (eli inspiroida), auttaa keskittymään ja lisätä luovuutta. Jos ne tulisivat Saatanasta, niin lopputulos olisi varmaan toisenlainen.
Minulla ei ole tarot-korteista omaa kokemusta mutta en ihmettele niiden viehätystä. Otan ne itse huumorin kannalta, eräänlaisena leikkinä. Kaikki mikä nostaa aidon hymyn huulille on hyvästä. Niin ainakin uskon.
Doreen ja hänen hengenheimolaisensa saisivat minun puolestani aivan rauhassa uskoa mihin tahansa kunhan tekisivät sen omassa rauhassaan. Uususkovais-liikehdinnällä on kuitenkin pimeä puolensa.
Maailma on nyt hyvin kahtiajakautunut ja uskonnollinen fundamentalismi näyttää olevan kasvussa. Sillä on jostain oudosta syystä vankat yhteydet äärioikeistolaisuuteen. USAn ultra-evankeelisilla on huomattavaa poliittista vaikutusvaltaa. Aika paljon juuri heidän ääniensä turvin Trump, joka on kaikissa mahdollisissa suhteissa hyvän kristityn vastakohta ja toimii vastoin kaikkia tuntemiani kristillisiä arvoja, nousi valtaan.
Pahan voimat
Uususkovaiset puhuvat paitsi Jeesuksesta, myös persoonallisesta Pahasta, joka maailmassa vallitsee ja joka maailmaa hallitsee.
Maailmassa tapahtuu paljon pahaa, sitä ei voi varsinkaan nyt sota-aikana kieltää.
Kaikkia seitsemää kuolemansyntiä harjoitetaan ahkerasti joka puolella ja erityisesti sosiaalisessa mediassa. On ahneutta, kateutta, turhamaisuutta, vihaa, himoa, laiskuutta ja mässäilyä.
En itse usko persoonalliseen pahaan koska pidän pahaa vain hyvän poissaolona, aivan kuten pimeys on valon poissaoloa. Käsitykseni synnistä perustuu Lutherin tulkintaan. Hän piti syntiä sydämen luopumisena Jumalasta.
Synti ei siis hänen mukaansa ole jokin teko vaan olotila.
Se on rakkauden puutetta.
Kun tänä iltana sytytän kynttilän ja astun joogamatolleni, tunnen olevani hyvin lähellä Jumalaa. Okei, no ehkä en asanoissa hikoillessani mutta ainakin loppuhiljentymisessä, kädet Namastessa, tunnen suurta yhteyttä ja rakkautta kaikkiin, myös fundamentalisteihin ja jopa Trumpiin.
Jumala minussa näkee Jumalan heissä.
Mikään viisi tuhatta vuotta vanhassa joogaperinteessä ei häiritse ainakaan minun Jumala-suhdettani. Koko ajatus on outo.
En myöskään lähtisi arvioimaan hindujen, buddhalaisten ja luonnonuskoja edustavien mahdollisuuksia taivaspaikkaan.
Julmuus, suvaitsemattomuus, ahdasmielisyys ja väkivaltaisuus sen sijaan ovat minun silmissäni ominaisuuksia, jotka ilmentävät eroa Jumalasta.
Jos jokin on syntiä, niin ne.
Ja niistä minä olisin paljon enemmän huolissani kuin joogamatoista.
* Lue ➡️ tästä ⬅️, mitä tarkoitan järkihenkisyydellä.
Kuva: wikimedia.common