Olen tässä vuodesta 2016 alkaen yrittänyt muuttaa maailmaa kirja kerrallaan. Aina ei ole mennyt ihan putkeen ja koko kirjoittaminen on tuntunut välillä tuuleen huutamiselta

Tuntuu, että valitsen kirjamyynnin kannalta vain huonoja aiheita. Kuten Jumala. Ja mummot.

Kanavapalkintoehdokkuus oli siksi tosi iso ylläri. 

Väärällä nimellä

Olen monelta saanut kuulla, että Iso äitiydellä on väärä nimi. 

Päivi Lipponen sanoi kirjamessuilla minua haastatellessaan, ettei olisi lukenut kirjaani ollenkaan koska ajatteli, että se on jotain pullajuttua. Mutta luki koska hänen oli luettava kaikki 150 tietokirjaa

No, nimeä ei enää voi muuttaa. Ja jos totta puhutaan, en haluakaan, vaikka onkin harmi, jos kirja ei nimensä takia löydä lukijoita.

Iso äitiys tarkoittaa ”isoa äitimistä” (engl grand mothering). Äitiminen on melko kamala käännös motheringista mutta se on nyt kuitenkin käytössä joten mennään sillä.

Äitiminen ei todellakaan ole pelkkää pullanpaistoa vaikka voi se olla sitäkin. Äitiminen on väkevää. 

Kuten kirjassani sanon, iso äitiys on elämää suojeleva voima. Se voima nousee jotenkin naiseudesta, vaikka en osaa tätä paremmin selittää, mutta sen nouseminen ei ole kiinni siitä, onko puskenut sisuksistaan uutta elämää.

Tunnen monia naisia, jotka äitivät, vaikka ”omia” lapsia ei olekaan. 

En ajattele lapsia omina tai vieraina. Lapset eivät kuulu meille. He kuuluvat itseään kaipaavalle elämälle, he tulevat meidän kauttamme mutta eivät meistä, kuten Khalil Gibran runoilee. 

Kirjoitin kirjani kaikille, jotka äitivät ja kirjoitin sen myös naisille, joiden parasta ennen -päiväys on yhteiskunnan silmissä mennyt umpeen. 

Viisaat kirjat

Kanava-palkinnon sai ansaitusti Riku Keski-Rauska kirjallaan Kasvonsa peittänyt mies.

Rikun kirjaa kiitettiin palkintopuheessa erityisesti poliittisten elämänkertojen uudistamisesta ja upeasta kirjallisesta ilmaisusta. 

Kirja on hieno ja toivottavasti löytää tiensä moneen joululahjapakettiin!

Joululahjakirjoja valitessanne muistakaa myös Kanava-finalisti Jenni Kirves, jonka kirja He selvisivät sodasta muistuttaa, että vaikeista, jopa mahdottomistakin kokemuksista voi selvitä. Tätä sanomaa tarvitsemme taas.

Laura Niemi ja hänen kirjansa Työelämän tyhjänpuhujat, joka on Wittgensteinin linjoilla: sen, minkä voi sanoa, voi sanoa selvästi ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Alas tyhjä kapulakieli!

Kanava-finalisti Juha Pekka Pulkkinen avaa näkymää Suomen lähihistoriaan kirjallaan Diplomaatti, jossa hän kertoo Hans-Friedrich von Ploetzin, ”Suomen lännettymisen kummisedän”,  elämästä.

Kiitos!

Olen kiitollinen, että pääsin itsekin Kanava-palkintofinalistiksi kirjallani, vaikka Iso äitiys ei ehkä ole niinkään tietokirja kun pamfletti ja samalla lailla sekava, polveileva ja epäjohdonmukainen kuin naisten höpinät yleensä 

Mutta onhan se hienoa että vanhojen naistenkin näkökulma saa tunnustusta!

Ostakaa ihmiset kirjoja! Ja lukekaa niitä! Se tekee hyvää aivoille ja ohjaa huomion pois ongelmistamme ratkaisuihin! Voisiko tämä olla se joulu kun ei osteta mitään krääsää vaan kirjoja, jotka tekevät meistä parempia ihmisiä.