Olen palannut pitkältä lomaltani ja annan vihdoin kuulua itsestäni.
Tarkoitukseni ei ollut pysytellä hiljaa näin pitkään, mutta helleaalto nielaisi minut kokonaan ja olen viettänyt kokonaisia vuorokausia täydellisen tekemättömyyden tilassa. Eino on ollut siitä todella hermostunut mutta koska Sallin mielestä lorviminen on aivan hyväksyttävää, olen antanut asian olla ja lorvinut sydämeni kyllyydestä.
Salli hyväksyy lorvimisen, koska se on tila, jossa syntyy oivalluksia. Lorviessaan saattaa esimerkiksi yhtäkkiä tulla keksineeksi ratkaisun johonkin ongelmaan.
Juuri nyt istun olohuoneessani meditointityynyn päällä. Huoneessa on myös Luca, valkoinen koira, joka rakastaa Bachin sellomusiikkia ja kananakkeja. Se makaa kyljellään syvässä hellehorteessa. Se on jo niin kotiutunut, että uskaltaa rentoutua meidän seurassamme.
Olen viettänyt kesällä niin paljon aikaa Lucan kanssa, että välillä olen kokonaan kyllästynyt siihen. Onhan se rasittava. Se on tullut huonoista oloista, eikä sillä ole juurikaan luottamusta ihmisen hyvään tahtoon. Tästä seuraa kaikenlaista harmia.
Olen muutaman kerran lähtenyt kyläilemään ystävien mökeillä ja nauttinut siitä, että olen saanut olla Lucasta erossa.
Mutta sitten olen alkanut kaivata sitä.
Olen kuin Pikku Prinssi, joka kesytti ketun ja havaitsi sitten, että kesyttämisestä seuraa väistämättä kiintymys ja kiintymyksestä suru.
Elämä ilman Lucaa olisi helppoa. Mutta kuten Janis Joplin laulaa, vapaus on vain toinen ilmaisu sille, ettei ole mitään menetettävää.
Se, että Luca tuli meille, on lorvimisesta seuranneen päähänpiston seurausta. Eräänä tylsänä tammikuun sunnuntaina lähdimme perheen kanssa ”katsomaan” koditonta koiraa.
Kuinka monta koiraa on menty katsomaan ilman, että on tultu kotiin koiran kanssa?
Ei varmaan montaa.
Ja tässä sitä nyt ollaan.
Pallo jalassa.
Pallo estää minua tekemästä monia asioita. Joskus se hieman harmittaa. Mutta toisaalta pallo tuo elämään juuri sen, mikä on kaikkein arvokkainta: merkityksen.
Luca tuo myös paljon rakkautta. Eihän tuollaista reppanaa voi kuin rakastaa. Ja kun rakastaa jotain, ei voi olla rakastamatta kaikkia.
Luca on siis tehnyt minusta paremman ihmisen.
Lähden nyt Lucan kanssa lenkille ja toivon teille kaikille levollista viikonloppua. Jatketaan uusin voimin elokuussa.
Muistakaa muuten, että tänä yönä on kuunpimennys ja siitä seuraava verikuu. Pimennys alkaa Helsingin korkeudella kello 21:52. Ensiyön kuushow tekee ihmiset kuulemma sekopäisiksi, joten ottakaa rauhallisesti!