Näin vuoden lopussa on tilinteon aika.
Ajatukseni palaavat muutaman vuoden taakse, aikaan, jolloin perustin Nollauksen ja aloin kirjoittaa kirjoja.
Elämäni oli mennyt ns. Etelään, kuten Amerikassa jostain syystä sanotaan.
Koska en tiennyt, mitä muutakaan elämälläni tekisin, päätin, että käytän sen rauhan rakentamiseen.
Mutta enhän minä yksin pysty rauhaa rakentamaan.
Tarvitsen siihen apua.
Ja sitä apua pyydän nyt teiltä!
Ajattelin nimittäin, että mitä jos yhdessä julistaisimme vuoden 2019 Ystävällisyyden Vuodeksi.
Jospa sopisimme, tässä ja nyt, että vuonna 2019 päästämme irti mielipiteistä ja oikeassaolemisen pakkomielteestä.
Sovitaanko, että emme osallistu yhteenkään väittelyyn sosiaalisessa mediassa.
Emmekä yhteenkään riitaan, missään.
Jos joku käyttäytyy meitä kohtaan ilkeästi, emme vastaa samalla mitalla, vaan lähdemme tilanteesta pois.
Jos elämässämme on ihmisiä, jotka aiheuttavat meille mielipahaa, otamme heihin hieman etäisyyttä.
Kuten eräs buddhalainen munkki kerran sanoi: Kaikkia pitää rakastaa, mutta joitakin ihmisiä voi rakastaa matkan päästä.
Ei meidän tarvitse ryhtyä kynnysmatoiksi. Voimme ryhtyä lentäviksi matoiksi!
Olen aivan varma, että vuoden aikana sormiani monta kertaa kihelmöi päästä valistamaan jotain tietämätöntä, joka julistaa Facebookissa tietämättömyyttään.
Mutta lupaan, että yritän pitää sormeni kurissa!
Lupaa sinäkin!
Ja kun me sitten lipsumme, koska emmehän me voi itsellemme mitään, niin annamme molemmat itsellemme ja toisillemme anteeksi ja yritämme uudestaan.
OK?
Tähän haasteeseen vastaaminen olisi kaikkien aikojen paras joululahja – meille jokaiselle!
Minä lähden kohta lentämään kohti unelmieni Lissabonia, jossa vietän joulun.
Jouluiltana menen hiekkarannalle ja lähetän teille kaikille valtameren voimaa ja tähtien valoa.
Nyt vain taivaan valoa ja rauhaa ja rakkautta ja kohti Ystävällisyyden vuotta 2019.