Lapsi sanoo toiselle: Tiedätkö, että poliiseja ei ole olemassa? Ne on vaan ihmisiä, jotka on pukeutuneet poliiseiksi.
Ajattelen tätä lasten suusta -viisautta usein, navigoidessani eteenpäin elämäni myrskyissä.
Me aikuiset emme ole lapsia viisaampia tässäkään asiassa.
Ihmisten sijaan näemme muurareita, taksikuskeja, suutareita, yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita, lääkäreitä, virkamiehiä, vääpeleitä.
Ja näin vaalien alla näemme poliitikkoja.
Politiikka herättää tunteita, joista päällimmäisenä velloo kauna.
”Poliitikkoja” pidetään usein vallanhaluisina ja ahneina pyrkyreinä. Julkisesta keskustelusta saa sen käsityksen, että kansanedustajaehdokkaisiin
Kyllä sitä vaalien alla kaikkea lupaillaan mutta mitään ei tehdä, kun eduskuntaan päästään.
Ja tältähän se kieltämättä näyttää.
Mitään ei koskaan tapahdu eikä mikään muutu. Lupauksia ei pidetä. Ihan turhaa kaikki.
Äänioikeutta pidetään kuitenkin ihmisoikeutena. Se on arvokas asia, jonka edestä esimerkiksi naiset ovat saaneet taistella.
Mietinkin nyt, voisinko esimerkiksi minä kehittää eduskuntaan luottamuksellisen suhteen? Halusin tai en, se on kuitenkin se paikka, jossa päätökset tehdään.
Voisinko ajatella, että siellä toimii poliitikkojen sijaan ihmisiä?
Voisinko ajatella, että rötösrouvien ja hyvä veli -verkostojen lisäksi siellä toimisi esimerkiksi Mirja, 47-vuotias sairaanhoitaja ja sairaan lapsen yksinhuoltaja.
Hän on päätynyt, sanotaan nyt, sosiaalidemokraattiseen puolueeseen seurusteltuaan nuorena opiskelijapoliitikon kanssa. Hän tutustui puolueessa toimiviin ihmisiin ja alkoi tuntea olonsa kotoisaksi niissä porukoissa.
Mirja ei silti ole sosiaalidemokraatti. Hän on virkkausta ja pyöräilyä harrastava nainen, jonka pitää maitokahvista ja onkimisesta. Sairaan lapsen äitinä hän tuntee halua vaikuttaa asioihin. Siksi hän pyrkii eduskuntaan.
Siellä voisi toimia myös Kaarlo, 64-vuotias eläkkeellä oleva historianopettaja, joka tuntee huolta maaseudun tulevaisuudesta ja siksi toimii aktiivisesti vaikkapa Keskustapuolueessa.
Kaarlokaan ei ole keskustalainen. Hän on Kainuusta kotoisin oleva maitotilallisen poika, joka pitää matkustamisesta ja polttelee välillä piippua salaa vaimoltaan.
Otin tuossa esille kaksi isoa puoluetta koska ne ovat erityisen tunnettuja ja erityisen vihattuja. Puolueita Suomessa on 19. Jokaisessa niissä vaikuttaa aivan varmasti asialleen omistautuneita, rehellisiä ja ahkeriakin ihmisiä.
Menisivätkö nämä ystävällisyyden vuoden vaalit paremmin, jos keskittyisimme tukemaan niitä, jotka ajavat meille tärkeitä asioita ja jättäisimme muut omien kannattajiensa varaan?
Yhtään sotaa ei ole voitettu Facebookin keskustelussa, sanoi Elizabeth Gilbert. Yhtään ihmistä ei ole saatu eduskuntaan muiden puolueiden ehdokkaita kiusaamalla, arvelen puolestani minä.
Tekisivätkö Mirjat ja Kaarlot parempia päätöksiä rikastavassa yhteisössä, luottavaisessa ja rohkaisevassa ilmapiirissä?
Haluan nyt ajatella niin. Ja toivotan menestystä jokaiselle ehdokkaalle,
Kansalainen Kati