Tv-kokki Nigella Lawson ei säästele kermaa eikä voita. Lisäksi hän suhtautuu ruokaan suorastaan hekumallisesti. Hän nuolee häpeämättömästi suklaata sormistaan ja huokailee autuudesta risottojensa ja kastikkeidensa äärellä.
”Jos aloittaa päivänsä tällaisilla pannukakuilla, niin eihän siitä voi tulla kuin hyvä”, hän sanoo iloisesti ja kaataa lisää siirappia lautaselleen.
Nigella houkuttelee takaisin perusasioiden äärelle. Siinäkin vaiheessa, kun makaamme dementiaosastolla, me vielä kykenemme kokemaan nautintoa. Se kyky meiltä katoaa ilmeisesti viimeiseksi.
Ankara protestanttis-kapitalistinen kulttuurimme ei kannusta meitä nautiskeluun. Kirkko on saarnannut pidättäytymistä ja komentanut kapealle tielle.
Taloudellinen järjestelmämme taas perustuu kyllä ahneuteen mutta ahneudellahan ei ole mitään tekemistä nautinnon kanssa. Katsokaa vaikka superrikkaita. He näyttävät yleensä laihoilta, leikellyiltä ja yksinäisiltä.
Liian paljon hyvää on ihanaa, sanoi näyttelijätär Mae West. Tämä lause ei syystä tai toisesta kuulostaa lainkaan ahneelta – vaan ihanalta.
Ystäväni Liisa lähetti minulle Julia Cameronin kirjan, jonka otsikko olisi suomeksi jotain sellaista kuin ”Jumala ei ole naurun asia” (kiitos Liisa!).
Kirjassa on kappale nimeltä Lingerie, suomeksi Alusvaatteet. Siinä kyllä on sana, joka käännettäessä kuivuu. Lingerie tuo mieleen pitsiä ja silkkiä. Alusvaatteet taas vaaleanruskeaa puuvillaa ja kuminauhaa.
Jaan Lingerie-kappaleen alun tässä (käännös minun):
”Seksuaalisuus, henkisyys ja aistillisuus ovat minun mielessäni kietoutuneet toisiinsa. Enkä ole yksin. Eräs ystävättäristäni on tunnettu henkiparantaja. Hän kävi hiljattain selkäleikkauksessa. Soitin hänelle kysyäkseni hänen vointiaan.
”Miten menee?”, kysyin.
Hän tunnusti olevansa surkeassa jamassa ja kärsivänsä kovista kivuista.
Vastasin lähettäväni hänelle hengellistä kipulääkettä, suosikkiani.
”Mitä se on?” hän kysyi, arvatenkin odottaen jotain homeopaattista uutetta tai ehkä voimistavia rukouksia.
”Punaisia alusvaatteita”, vastasin. ”En usko minkään keinon toimivan yhtä hyvin kuin ne.””
Cameronin ystävätär tunnusti käyttäneensä juuri omaisuuden ”naurettavan kalliisiin” alusvaatteisiin. ”Mikään ei kohota mielialaani yhtä paljon”, hän nauroi.
Kesä on aikaa, joka suorastaan tursuaa nautintoja. Luonto on räjähtämäisillään kauneudesta. Yöt ovat valoisat. Ilma lämmin. Mansikat mehukkaita. Jäätelö makeaa. Iho suolaista.
Eihän tässä tarvitse edes punaista pitsiä nautintoa kokeakseen. Tosin ei siitä varmaan haittaakaan olisi.
Kuten Julia, minäkään en usko Jumalan pahastuvan nautiskelusta. Hänhän on esimerkiksi asentanut naisen kehoon paikan, jonka ainoa tarkoitus on nautinto.
Käytettäväksi sekin lienee luotu.
