Sen sijaan, että eläisimme aktiivisesti ja proaktiivisesti, elämme nykyisin etupäässä reaktiivisesti.
Sana ”aktiivisuus” tulee latinankielen tekemistä tarkoittavasta sanasta. Proaktiivisuus tarkoittaa toimintaan ryhtymistä ennakoiden, ennen kuin varsinainen syy on ilmaantunut. Reaktiivisuus taas tarkoittaa johonkin ärsykkeeseen vastaamista eli toimimista vasta, kun jokin ulkoinen tekijä saa meidät liikkeelle.
Proaktiivisuus on reaktiivisuuden vastakohta.
Reaktiivinen elämä tarkoittaa käytännössä ulkoisten ärsykkeiden ja erityisesti toisten ihmisten armoilla olemista. Joku sanoo meille jotain, ja tapahtuu reaktio. Tai tapahtuu jotain, johon reagoimme. Se on aivan luonnollista.
Epäluonnollista sen sijaan asettaa ulkomaailma ja muut ihmiset keskiöön ja elää koko elämänsä ulkoisiin ärsykkeisiin reagoiden, unohtaen aktiivisuuden ja proaktiivisuuden ja sen, että olemme itseohjautuvia yksiköitä, jotka eivät tarvitse toisten tönimistä kulkeakseen eteenpäin.
Meitä kuljettaa se sama voima, joka kuljettaa koko maailmankaikkeutta. Mutta se ei ole ulkopuolellamme. Se on osa meitä ja me olemme osa sitä.
Pahinta tuhoa reaktiivinen elämä saa aikaan ihmissuhteissa.
Ajatellaanpa kahta ihmistä, jotka ovat juuri alkaneet tanssia sen mahdollisuuden ympärillä, että heistä saattaisi tulla pari. Yhtäkkiä maailmasta katoavat kaikki muut ihmiset. Tai ainakin he himmenevät. Se, mitä toinen sanoo tai tekee, on yhtäkkiä maailman tärkeintä. Jokaisesta toisen sanasta tulee merkityksellistä.
Eikä aikaakaan, kun elämämme onni riippuu toisen ihmisen reaktioista meidän sanoihimme ja tekoihin, jotka taas ovat syntyneet reaktiona hänen sanoihinsa ja tekoihinsa.
Varsinainen noidankehä.
Josta ei seuraa mitään hyvää.
Esimerkiksi rakastumistilanteessa voi olla aivan mahdotonta estää itseään reagoimasta sydämensä valitun sanoihin ja tekoihin. Onneksi ei tarvitsekaan. Estäminen on vastustamista eikä vastustaminen toimi koskaan (kuten pian julkaistavassa kirjassani Vastustamaton osoitan).
Vastustamista paljon parempi keino on juuri kehittämäni ”rakkausraketti” -menetelmä.
Se menee näin:
Sulje silmäsi, hengitä pari kertaa syvään sisään ja ulos ja keskity olemaan tässä ja nyt. Kun olo on hieman hiljaisempi, kuvittele laukaisevasi rakkausraketin suoraan toisen ihmisen sydämeen.
Rakkausraketti on tiivistettyä rakkautta, joka kulkee suorastaan lasersäteenä, valonnopeudella kohteeseensa. Keskity vain siihen. Jätä kaikki muu huomiotta. Lataa siihen koko energiasi. Jää sitten uteliaana seuraamaan, mitä tapahtuu.
Rakkauden voima on mystinen. Se ratkaisee kaikki ongelmat ja selvittää kaiken kaaoksen ja valaisee kaiken pimeyden. Rakkausraketti menee aina suoraan asioiden ytimeen.
Rakkausrakettimenetelmää voi soveltaa aina ja kaikkeen. Se on loistava vaihtoehto asioiden pohtimiselle, analysoimiselle ja tulkitsemiselle. Se on mitä parhainta vastalääkettä reagoimiseen.
Mitä ikinä ryhdynkään tekemään, aloitan sen nykyisin aina lähettämällä rakkausraketteja. Toimii!
Kati
p.s. Olen tänä viikonloppuna Oulussa Ilon valkeat -hyvinvointimessuilla nollaamassa ja puhumassa siitä, voiko elämään luottaa. Vedän myös työpajan Lisätietoja täältä.