Ilta-lehdessä oli juttu, joka oli otsikoitu näin:
Välimeren yli tulee nyt ennätysmäärä pakolaisia – Taustalla yllättävä syy. Mustat afrikkalaiset pakenevat Tunisian rasismia Eurooppaan.
Tästä uutisesta ollaan sitten tietyissä piireissä iloittu – onhan se osoitus, että muuallakin on rasismia 
.
Siitä on sitten lyhyt matka whataboutismiin eli ajatukseen, ettei meidän kandee tehdä tälle(kään) asialle mitään kun tilanne on muualla vielä huonompi .
Asuttuani vuosia ns. kehittyvissä maissa voin sanoa vahvalla kokemusasiantuntijuudella, että kiitos kysymästä, rasismia on joka puolella – jopa minun omassa päässäni.
Mosambik oli sen suhteen varsinainen soppa, Zimbabwesta puhumattakaan, jossa vallitsi ainakin vuosina 94-98 lähes täysi Apartheid. En ollut siksi ihmeissäni Mugaben toimista. Minuakin olisi ottanut aivoon se valkoisten ylivalta, joka siellä vallitsi. Jos olisin ollut paikallinen, olisin varmasti osallistunut väkivaltaisuuksiin valkoisia vastaan.
Mosambikissa rasismi yleensä kohdistui mosambikilaisiin. Sitä harjoittivat muualta aikoinaan tulleet ”ulkomosambikilaiset” ja ekspatriootit, myös suomalaiset. Olen varma, että mosambikilaistenkin keskuudessa oli keskinäistä rasismia.
Me ja ne muut
Homo Sapiensin lajityypillisiin ominaisuuksiin kuuluu epäluulo oman klaanin ulkopuolelta tulevia kohtaan. Tämä on ymmärrettävää mutta ei hyväksyttävää.
Minäkin sain Mosambikissa itseni välillä kiinni rasistisista ajatuksista. Aloin niputtaa mosambikilaisia yhteen pelkän mosambikilaisuuden suhteen. Ajattelin esim. että ”Eikö nää ikinä voi olla missään ajoissa!” tai ”Onko näiden pakko aina varastaa viimeisetkin tulitikut”.
Kaikki, jotka pitävät itseään vapaina rasismista, tervemenoa absoluuttisen köyhiin maihin, joissa ihmiset kamppailevat joka päivä hengissäselviämisestään. Sellaisessa tilanteessa ihminen alkaa käyttäytyä tavalla, jota paapotun suomalaisen hyvinvointivaltion lellikin on vaikea hyväksyä, saati käsittää.
Esimerkiksi nälkäänkuolevan lapsen silmiinkatsominen on hyvin herättävä kokemus. Sen jälkeen ei enää ole niin varma omasta erinomaisuudestaan, etuoikeuksistaan puhumattakaan.
Nimimerkki “Kokemusta on”.
Rasismi ei hyödytä ketään
Rasismia on joka puolella. Se on kitkettävä juurineen, koska se on vastoin meidän jokaisen etua. Jokaisen maailman kansalaisen panos tarvitaan, jotta me selviämme täällä. Kaikilla pitäisi siksi olla mahdollisuus toteuttaa kykyjään täysillä.
Jos me täällä ylpeilemme ylivertaisella sivistyksellämme niin sitten pitäisi johdonmukaisesti olla sanojemme mittainen.
Ajatus, ettei meidän tarvitse tehdä millekään mitään koska kaikki on muualla kuitenkin huonommin kuin meillä, on ristiriidassa suomalaisten arvojen kanssa. Me olemme koulutettu ja maailman mittapuussa hyvinvoiva kansa.
Täysine vatsoinemme me kyllä jaksamme tehdä työtä sen eteen, että tämä yhteinen pallomme on mahdollisimman hyvä paikka aivan jokaiselle.
Kuva: William Blake-Europe Supported By Africa and America 1796 (Wikimedia Commons)