Tämä kirjoitus on vastaus eräälle henkilölle, joka juuri pyysi minulta kolmea ohjetta, kuinka nostaa itsensä suosta.
Tässä tulee:
1. Ainoa suo, josta pitäisi päästä ylös, on omien ajatustemme hetteikkö.
Minulle on tapahtunut seuraavaa: olen herännyt aamulla kauhean ahdistuneena. Mistään ei tule mitään, olen ajatellut. Kaikki on toivotonta. Sitten olen lähtenyt koiralenkille. Myöhemmin aamukahvia juodessani olen yhtäkkiä havainnut ahdistuksen kadonneen.
Jos ahdistus olisi seurausta jostain tilanteesta, se ei voisi kadota ilman tilanteen muutosta. Mutta sehän voi kadota itsestään, vaikka tilanne pysyisi samalla.
Ihminen voi ahdistua ilman mitään syytä, jopa silloin kun kaikki on erinomaisen hyvin. Tarvitaan vain ikävä ajatus, yksi niistä kymmenistä tuhansista mustista pilvistä, jotka tietoisuutemme kirkkaalla taivaalla päivittäin lipuvat, ja padam: ahdistaa. Onneksi yksi ajatus ei kestä kuin muutamia sekunteja – ellemme pidä siitä kiinni.
Pidämme kiinni kurjista ajatuksistamme, koska luulemme niiden suojelevan meitä.
Se on kuitenkin harhaluulo. Kurjista ajatuksista ei seuraa kuín kurjuutta.
2. Kun ajatustensa suohon sitten kuitenkin uppoaa, ja sinnehän sitä tuon tuosta upotaan kiitos ajattelevan mielemme eli Einon, joka on koukussa kauhuskenaarioihin, sieltä ei pääse ylös ponnistelemalla.
Suossa kannattaa olla kaikessa rauhassa. Ei siihen kuole.
Suoajatuksiinsa voi suhtautua kuin mihin tahansa itsensä ulkopuolisiin asioihin. Niitä voi tarkastella uteliaana kuin outoja hyönteisiä.Sitten ne kannattaa päästää lentämään.
Aivan tietoisesti voi valita toisenlaisen ajatuksen, sellaisen, joka tuottaa iloa. Kun iloista ajatusta miettii 17 sekuntia, olo paranee, sanotaan. Siitä voi jatkaa toiseen iloiseen ajatukseen ja pian ollaankin jo suon reunalla ja sieltä on lyhyt matka niitylle perhosten ja kukkien keskelle.
3. Suosta katsottuna elämä on kamalaa, oli se tosiasiassa millaista tahansa.
Kun on suossa, on turha kuvitella kykenevänsä tekemään millekään mitään. Silloin on parasta tavoitella mukavia ajatuksia (ks. ohje 2). Vasta kun olo paranee, kannattaa ryhtyä toimimaan.
Jos tilanne, missä on, on epätyydyttävä, sitä voi alkaa muuttaa pienin teoin. Kertaheitolla mikään ei koskaan järjesty mutta kun pitää katseen tavoitteessaan, ja etenee pienin mutta määrätietoisin askelin, lopussa aivan varmasti seisoo kiitos. Se on luonnonlaki. Turha väittää vastaan Kärsivällisyyttä kyllä tarvitaan koska Eino on sitkeä sissi eikä luovuta helpolla.
Toivoton tilanne on mahdottomuus. Jokaiseen ongelmaan on lukemattomia ratkaisuja. Niitä ei vain näe suossa rämpiessään.
Usko pois.