Olen viime aikoina lukenut paljon kaunokirjallisuutta. Viimeksi Emilia Kukkalan “Kaiken jälkeen”. Sitä ennen luin ruotsalaisen Sofia Rönnow Pessahin “Elämäni miehet”. Kumpikin kirja on erittäin hyvin kirjoitettu.Ja kumpikin kirja tekee, kuten ruotsalainen kriitikko totesi Rönnow Pessahin kirjasta, hyvin surulliseksi.Näissä kirjoissa hyvinvointivaltioiden etuoikeutetut kansalaiset voivat huonosti. He käyttävät vuoronperään mielialalääkkeitä ja huumeita, harkitsevat itsemurhaa, juovat viinaa,…