Olin keskiviikkona puhumassa Koneen säätiön järjestämässä Visioita työttömyyteen -tilaisuudessa.
Puheenvuoroani valmistellessani inspiroiduin taas idolini Buckminster Fullerin ajatuksista.
Fullerilla ei ollut koulutusta mutta hän oli vähän kaikkea: arkkitehti, insinööri, muotoilija, futuristi.
Kuollessaan 1983 hänellä oli 28 patenttia, 28 kirjaa ja 47 kunniatohtorin arvoa.
Vuonna 1970 Fuller lausui näin:
”On tosiasia, että yksi 10 000 pystyy tekemään sellaisen teknologisen läpimurron, joka elättäisi loput, jotka sitten voisivat keskittyä tekemään omia pieniä läpimurtojaan”.
Fuller oli tehdä itsemurhan vuonna 1933, epäonistuttuaan elämässään 28-vuotiaana mutta ei sitten tehnytkään. Itsensä tappamisen sijaan hän tappoi egonsa ja antoi itsensä maailmankaikkeuden palvelukseen.
Hän ei koskaan hakenut työpaikkoja vaan teki aina sen, mikä tehdä piti. Hänen mielestään emme ole täällä tekemässä töitä muille vaan ratkaisemassa haasteita.
Me olemme täällä tekemässä läpimurtoja koska niitähän maailma tarvitsee.
Fuller oli ratkaisukeskeinen muotoiluajattelija.
Fuller kutsui maailmaa Avaruusalus Maaksi (Spaceship Earth).
Me ihmiset matkustamme avaruudessa yhteisellä aluksellamme. Muita aluksia ei tällä hetkellä ole näköpiirissä.
Kierrämme kehää, joten mitään päämäärää meillä ei näköjään ole.
Emme ole menossa minnekään.
“Hyvällä matkustajalla ei ole tarkkoja suunnitelmia eikä aikomustakaan päästä perille”, sanoi jo Laotse noin 500 eKr. Hän ilmeisesti tiesi jo silloin, mikä on elämämme tarkoitus.
Tällainen päämäärätön matka onnistuisi varmasti parhaiten pysymällä sovussa matkatovereidensa kanssa. Pakoonkaan kun emme heitä pääse. Olisi varmasti myös hyvä pitää tämä alus siistinä ja viihtyisänä.
Hyvää matkaa teille kaikille,
Kati, Spaceship Earth