Toimittaja Hanna-Kaisa Hongisto pohdiskeli Hesarissa hiljan sitä, kuinka paljon palkka vaikuttaa ammatinvalintaan – ja saisiko se vaikuttaa.
Hongiston mielestä on typerää valita opiskeluala ensisijaisesti palkan perusteella.
Jäin miettimään asiaa.
Olen koko elämäni tehnyt työtä mutta enimmäkseen sellaista, josta ei ole maksettu lainkaan tai josta on maksettu hyvin vähän.
Syy tähän on se, että olen ensisijaisesti halunnut tehdä työtä, jota olen kokenut parhaiten osaavani ja jonka olen kokenut merkitykselliseksi.
Seuraavat asiat olen (lasten lisäksi) tehnyt palkatta/apurahatta:
- Perustin Mosambikissa kansalaisjärjestön, jonka tarkoitus oli tukea paikallisia käsityöläisiä ja taiteilijoita.
- Vanuatulla konsultoin maan kulttuurikeskusta ja kehitin heidän paikallista taidetta ja käsityötä myyvän liikkeensä Handikraf Blong Vanuatun liiketoimintaa.
- Tein väitöskirjan, jossa tutkin keinoja parantaa kehitysmaiden käsityötuotteiden menestystä kansainvälisillä markkinoilla.
- Olen kirjoittanut neljä kirjaa ja yhteiskirjoittanut yhden.
- Olen kirjoittanut noin viisisataa blogikirjoitusta.
- Olen perustanut podcastin.
- Olen perustanut yhden oman yrityksen ja yhden osuuskunnan. (Molemmat kaatuivat).
- Olen kehittänyt maailmanpelastuskonseptia, jota kutsun sisäiseksi vastuullisuudeksi ja josta kirjoitan kirjan, kunhan ehdin.
- Ja sitten aika paljon kaikenlaista muuta.
Tämän ohessa olen kyllä tehnyt jonkin verran palkkatyötäkin henkeni pitimiksi, mutta se on ollut viimeiset 10 vuotta sivutoimista. Ulkomailla asuessamme ex-mieheni ”elätti” minua, joten saatoin tehdä työtä ilman palkkaa.
Mitä ajattelen tilanteestani nyt?
Kadunko?
Eläkekertymäni on jäänyt hyvin pieneksi. Minulla ei ole lainkaan ”omaisuutta”.
Saattaisin katuakin, ellen olisi lukenut Bronnie Waren kirjaa Top Five Regrets of the Dying. Sen mukaan kuolevat katuvat eniten sitä, että
1. olivat eläneet liikaa muiden odotusten mukaan
2. olivat tehneet liikaa työtä
3. eivät olleet ilmaisseet tunteitaan
4. eivät olleet pitäneet yhteyttä ystäviinsä
5. eivät olleet sallineet itsensä olla onnellinen
Kuolevat eivät siis kadu puutteita CV:ssään tai pientä pankkitiliään tai matalaa eläkertymäänsä.
🐝 🐝 🐝 🐝 🐝 🐝 🐝
Raha maailmaa pyörittää eikä se ole merkityksetöntä rahataloudessamme. Mutta ei se ole kaikkein merkityksellisintäkään. En itse usko, että olemme täällä vain kartuttaaksemme omaisuuttamme.
Juutalaisuudessa on käsite tikkum olam. Se tarkoittaa maailman korjaamista.
Olen varma, että meidän tehtävämme on korjata tätä hajoamistilassa olevaa maailmaa, kuten parhaiten taidamme. Ei sen tarvitse olla mitään mullistavaa. Se voi olla pieniä hyviä tekoja. Palveluksia. Lähimmäisen auttamista.
Ja usein työtä palkatta.
Parhaat kiksit olen aina saanut, kun olen auttanut jotain ihan vain auttamisen halusta. Rahalla ei ole tällaisissa tilanteissa ollut mitään merkitystä. Ja kääntäen: jos olisin saanut avustanannostani palkkaa, se ei olisi työstä saatua iloa juuri suuremmaksi muuttanut.
Rahaa tulee ja menee. Raha on numeroita pankkitileillä. Raha vaihtaa jatkuvasti omistajaa. Rahalla voi tehdä yhtä ja toista. Sillä voi myös korjata maailmaa.
Mutta jos rahasta ja rahan jahtaamisesta tulee elämän tarkoitus ja päämäärä, voi päätyä samaan tilanteeseen kuin Roope Ankka: uiskentelemaan yksin rahasäiliössään, jatkuvasti Karhukoplaa peläten.
Ja voi myös päätyä kuolinvuoteellaan katumaan sitä, miten on elämänsä elänyt.
🐝 🐝 🐝 🐝 🐝 🐝 🐝
Idolini Buckminster Fuller eli elämänsä maailmaa korjaten. Hän ei koskaan hakenut palkkatyötä vaan luotti maailmankaikkeudessa vaikuttavaan ”prekessio-periaatteeseen” (Principle of Precession). Hän havainnollisti periaatetta mehiläisten avulla:
Mehiläiset keräävät kukista mettä tehdäkseen hunajaa. Samalla ne tulevat pölyttäneeksi kasveja, mistä on hyötyä muille. Kun ihminen ryhtyy tekemään sitä, minkä kokee mielekkääksi (= meden kerääminen), hän tulee automaattisesti hyödyttäneeksi maailmaa (=pölyttäminen) ja saa siitä palkkion (=hunaja).
Kun mietin elämääni, havaitsen, että olen aina saanut palkkion kaikesta palkattomastakin työstäni. Se ei välttämättä ole tullut heti eikä siitä osoitteesta, missä työni olen tehnyt. Mutta aina se on jostain tullut koska en ole koskaan kokenut puutetta.
Se on melkoinen ihme ja mysteeri.
Kannustan kaikkia osallistumaan maailmankorjaustalkoisiin! Siihen avautuu jatkuvasti mahdollisuuksia. Voi aloittaa pienistä ystävällisistä teoista. Niillä on uskomaton ja rahaa paljon suurempi voima.
P.S. Hauska tieto: Kulttuuri on bislamaksi (=Vanuatun kieli) ”kalja” 😃 🍻 .