Olen ollut hirveän ahdistunut koko tämän uuden hallituksen olemassaolon ajan ja ahdistus sai lakipisteensä nyt viikonloppuna kun eräs hallituspuolueista piti puoluekokouksensa.
Tuntuu, että olemme vajoamassa pimeyteen.
Sitten muistin, mitä Noora Kotilainen sanoi jokin aika sitten YLEn haastattelussa:
Tarvitsemme unelmia ja utopiaa.
Kun todellisuus on liian raskasta kestettäväksi, voi tehdä oharit ja kuvitella paremman maailman.
Luen juuri aivotutkija, psykiatri Tara Swartin kirjaa The Source.
Siinä hän kertoo, miten tärkeää on ”aivopestä” itsensä ajattelemaan tulevaisuutta mahdollisuuksien kautta eikä uhkien, kuten me aivojemme kielteisyysharhan takia olemme taipuvaiset tekemään.
Unelmilla on siivet ja ne ohjaavat aivot tekoihin.
Minä unelmoin nyt maailmasta, jossa kaikki voivat elää hyvää elämää.
Jossa ei ole väkivaltaa, sotia, vihapuhetta, syrjintää, suvaitsemattomuutta.
Jossa eläimiä ei laiteta häkkeihin.
Jossa tätä kaunista planeettaa suojellaan.
Me matkaamme täällä yhdessä samalla avaruusaluksella emmekä pääse täältä toistaiseksi minnekään.
Jos tärvelemme aluksemme ja taistelemme keskenämme, pelimme on pian pelattu.
Meidän on aktivoiduttava puolustamaan hyviä arvoja ja asioita. Unelmointi on ensimmäinen askel.
Toiminta on seuraava.
Kuten Greta Thunberg sanoi:
Kun alkaa toimia, toivoa alkaa nähdä joka puolella.
Nyt ei saa luovuttaa vaikka tuntuisi kuinka vaikealta!