Joulu on valon juhla.
Se on peräisin pakanaesi-isiemme viettämästä pimeyden taittumisen juhlasta.
Myöhemmin siihen liitettiin Jeesuksen syntymäjuhlan vietto.
Uskonnottomillekin Jeesus saattaa olla tärkeä perinteen näkökulmasta. Seimessä makaava vauveli jotenkin kuuluu joulurekvisiittaan, siinä missä hyasintit ja lasimestarin silli.
On aivan luonnollista, että joulu herättää ristiriitaisia tunteita. Jossain vaiheessa tämä merkillinen festivaali nimittäin kaapattiin meiltä ihmisiltä. Meistä tehtiin sen renkejä.
Vietin 90-luvulla useampia jouluja maailman köyhimmässä maassa.
Yritin tarmokkaasti järjestää lapsille joulua suomalaisen perinnekaavan mukaan. Ruokaa, lahjoja ja zimbabwelainen muovikuusi. Mukana minulla oli Eeva-lehden joululiite vuodelta -76. Miksi olin ottanut sen mukaan – en tiedä.
Mutta sen mukaan suunnistin talvisodan peräänantamattomuudella: keksin korvikeaineita lanttulaatikkoon ja sienisalaattiin ja leivoin pipareita ja torttuja trooppisessa kuumuudessa. Yritin kaulita taikinaa, joka suli velliksi heti kun sen otti jääkaapista ja lisäsin jauhoja kunnes leivonnaiset maistuivat ja tuntuivat pahvilta. Mutta piparin tuoksua piti saada ja joulutunnelmasta oli pidettävä kiinni vaikka pahvipiparit jäivät syömättä ja rosolli alkoi käydä astiassaan jo ennen kuin sen sai pöytään.
Aattoiltana istuimme joulupöytään eikä mikään maistunut tai tuntunut miltään.
Joulusta on tehty kummajainen. Ei ihme, että niin moni vastustaa sitä.
Vaikka olisi kuinka jouluvastainen, joulua ei voi paeta ellei muuta keskelle Saharaa ja hautaa mobiililaitteitaan hiekkaan. Joulu pysyy myös sitkeästi alitajuntamme varastossa.
Siellä ne ovat, kaikki lapsuutemme joulut ja pyrkivät tietoiseen mieleemme heti kun jokin tapahtuma laukaisee muistamisreaktion.
Se, mitä vastustat, pysyy, sanoi Carl Jung. Jos haluat eroon joulusta, anna sen olla. Jos et tiedä, mitä joulun kanssa tekisit, sama juttu.
Älä tuomitse, arvostele, kritisoi. Älä ärsyynny. Älä muodosta mielipiteitä.
Kokeile tätä: Hakeudu yksinäiseen paikkaan, jossa sinua ei häiritä. Valitse jokin joululaulu. Istu selkä suorana, silmät kiinni, kädet rennosti sylissä. Hengitä syvään, sisään ja ulos, kolme kertaa. Laita laulu sitten soimaan. Ota se vastaan. Ota vastaan kaikki ne tunteet, jotka se nostattaa. Astu hieman syrjään ja tarkastele tunteita ja tuntemuksiasi mutta älä anna niille nimiä.
Istu vielä hetki hiljaa ja anna kokemuksen laskeutua kehoosi. Miltä sinusta tuntuu? Niin, juuri sinusta.
Joulu tapahtuu ympärilläsi mutta sinun ei tarvitse päästää sitä sisimpääsi – ellet halua. Joulu on loppujen lopuksi vain muutama vapaapäivä joulukuussa. Menivät ne miten menivät, sillä ei ole suurta merkitystä elämäsi kokonaisuuden kannalta.
Et voi pysäyttää joulutohinaa etkä tehdä siitä täysin mieleistäsi.
Mutta voit kulkea sen vieressä. Jos et halua, sen ei tarvitse koskettaa sinua juuri millään lailla. Jos taas haluat, voit sallia sen koskettaa juuri niin paljon kuin sinä haluat.