10 syytä, miksi Ihmeiden oppikurssin opiskeleminen saattaa sittenkin olla OK

Viime viikolla julkaisin kärkevän blogikirjoituksen, jossa listasin 10 syytä, miksi lopetin ihmeiden oppikurssin (IOK) kesken. Sen voi lukea täältä.

En saanut kirjoituksestani, yllätyksekseni, varsinaista kritiikkiä.

Mutta koska arvelin kuitenkin loukanneeni joidenkin kurssilaisten tunteita, jäin miettimään, olinko ollut arvostelussani ja kurssin suoranaisessa alasrepimisessä kohtuuton.

Aloin tutkia sekä itseäni että itse asiaa. Minulla ei ole ollut aikaa syvälliseen analyysiin, mutta löysin muutaman hyvän artikkelin, josta sain hieman valaistusta tähän kysymykseen.

Keräsin niiden perusteella kymmenen syytä, miksi Ihmeiden oppikurssille voi minun puolestani antaa mahdollisuuden.

1. Ihmeiden oppikurssi on, Marianne Williamsonin määritelmän mukaan, “henkisen psykoterapian itseopiskelukurssi”. Olen löytänyt useasta paikasta kurssin yhteydestä sanan “terapeuttinen”. Se, että Ihmekurssista on tullut kultintapainen johtunee siitä, että ihmiset haluavat kuulua porukkaan, ei välttämättä kurssista itsestään.

2.Kurssin kanavoija, alkujaan juutalainen psykologi Helen Schucman ei halunnut profeetaksi.

Syy IOKin valtavaan suosioon on ilmeisesti Marianne Williamson,  joka innostuneena esitteli sen Oprahille. Muutahan ei USAssa tarvitakaan. Myös Eckhart Tollen polku superkuuluisuuteen kulkii Oprahin kautta.

3. Kurssi ei näköjään tullutkaan Jeesukselta vaikka niin usein väitetään. Helen Schucman on itse sanonut, ettei hän ole varma mistä teksti tuli eikä hän edes yrittänyt itse etsiä vastausta tähän kysymykseen. 

Shucmania ei siis voi syyttää Jeesuksena puhumisesta. Jeesus-fanina tämä oli minulle tärkeä seikka.

Ymmärrän tietysti, että myös evankeliumien kirjoittajia voisi syyttää Jeesuksen suulla puhumisesta.  Evankeliumit eivät ole historiallisesti päteviä dokumentteja.

Evankelistoja oli tosin neljä ja heidän raporttejaan pidetään riittävän yhteneväisinä niiden todistusvoiman kannalta mutta ei ole varmuutta, että Jeesus sellaisena kuin hänet evankeliumeissa esitetään olisi ollut olemassa ja varsinkaan, että hän olisi lausunut juuri ne sanat, jotka evankeliumeihin on kirjoitettu.

4. Kurssissa on elementtejä freudilaisesta psykologiasta eli siinä voi olla “järkeä”, ainakin terapeuttisena menetelmänä. Siinä on myös paljon USAssa 70-luvulla suosituksi tullutta uushenkisyyttä (New Age, New Thought) ja idän oppeja. Siinä ei ole mitään sisällöllisesti uutta. Uutta on vain sen pedagogiikka.

Jos vastustaa Ihmeiden oppikurssia, vastustaa koko uushenkisyyden perintöä.

Schucman kertoi ymmärtäneensä, että kuka ikinä hänelle tekstiä saneli, käytti hyväkseen hänen kokemustaan, koulutustaan ja osaamistaan, joskaan hän ei omien sanojensa mukaan tuntenut idän henkisyyttä.

IOKissa on sisällöllisesti paljon samaa kuin Neale Donald Walschin Keskusteluja Jumalan kanssa -sarjassa. Walschin kirjat vain ovat helppolukuisia ja niissä on lempeää huumoria, joka tekee niiden välittämän tiedon omaksumisen vaivattomammaksi kuin IOKin kahlaaminen.

5. Ihmeiden oppikurssi ei luultavasti ole (ainakaan kovin) vaarallinen, koska kuten IOK-aktivisti Sean Reagan sanoo, se on vain kurssi, jossa on oppitunteja vuodeksi ja jota suurin osa ihmisistä ei koskaan saa suoritetuksi loppuun, puhumattakaan, että saisivat sovelletuksi sen opetuksia.

Tämä on minusta mielenkiintoinen näkökohta, koska tiedän hyvin monen aloittavan kurssia uudestaan ja uudestaan, pääsemättä koskaan sen loppuun.

Mistä tämä vaikeus johtuu?

Yksi selitys on se, jonka Reagankin antaa: kurssisisältö saattaa olla liian haastava, koska se asettaa kyseenalaiseksi vanhat uskomusjärjestelmämme (joista keskeisin lienee, että tällä näkyvällä maailmalla ja kehollamme olisi jotain merkitystä).

Jos kirjaa lukee ateisti, saattaa vaarana olla hänen hurahtamisensa Jumal-uskoon vaikka en pidäkään tätä kovin merkittävänä vaarana.

Toinen selitys on se, että kurssiteksti on raskasta luettavaksi, vaikka jotkut ylistävät sen “runollisuutta” (sehän on kirjoitetti jambisen pentametrin runomittaan, kuten edellisessä blogissa mainitsin).  Mutta hyvin monille kurssin kahlaaminen on ylivoimaista.

Mitä mahdolliseen psykoosiivaaraan ja Shucmanin työparin William Thetfordin CIA:n mielenhallintaprojektin pääällikön rooliin tulee – minä en tiedä, mitä näistä asioista pätevästi sanoisin. Joten antaa tämän seikan nyt olla. Ehkä asiasta löytyy tutkimuksia mutta en niitä tähän hätään löytänyt.

6. IOKista on seurannut paljon pätevää itsehoitokirjallisuutta.

Self-help on ehkä hieman halventava sana mutta ollen itse self-help -kirjailija, näen kyllä itsehoitokirjallisuuden arvon.

Ihmiset ovat kärsineet ilmeisesti suurimman osan evoluutiostaan eikä tällä kärsimyksellä ole näköjään tekemistä ulkoisten olosuhteiden kanssa.

Kärsimme edelleen, vaikka ainakaan meillä länsimaisilla hyvinvointivaltioiden asukkailla ei pitäisi olla juuri valittamista. Jotenkin tähän kärsimyksen ongelmaan on vastattava.

Oma vastaukseni siihen on valistunut henkisyys, joka perustuu vanhoihin, ajan ja vähitellen tieteenkin päteväksi osoittamiin viisauksiin ja tietoon.

IOK saattaa hyvinkin kanavoida tätä viisautta (ks kohta 4) vaikka sanoittaakin oppinsa oudosti. Mutta tosiasia on, että IOKin tyyli vetoaa miljooniin ihmisiin.

Ja kuten sanottu, se on tuottanut monta aidosti voimauttavaa kirjaa, jotka todistettavasti ovat auttaneet lukemattomia kärsiviä sieluja.

Lue esimerkiksi tämä arvio IOK-oppilaan Gabrielle Bernsteinin kirjasta Spirit Junkie. Tällainen kepeä henkisyysviihde saattaa tavoittaa ne ihmiset, jotka henkensä hädässä eivät osaa tai jaksa tarttua raskaampaan kirjallisuuteen.

7. Jos IOKin opiskeleminen antaa jollekin sisäisen rauhan, mikä minä olen sitä epäilemään ja arvostelemaan?

En itse ole löytänyt kestävän rauhan tilaa vaan olen edelleen hyvin rauhaton etsijä, ja kuten Iso ajatus-kirjassani tunnustan, kyntäjä. En siis ole sellaisessa asemassa, että voisin arvostella muiden ihmisten toimiviksi kokemia oppeja.

Whatever works.

Ja lisäksi: Hedelmistään puu tunnetaan.

Jos jokin oppi toimii ja tekee onnelliseksi eikä aiheuta vahinkoa, niin eihän siinä sitten mitään.

8. Maailmassa on turhempaakin puuhaa kuin Ihmeiden oppikurssin opiskeleminen. Se on varmasti rakentavampaa kuin esimerkiksi tosi-tv:n katsominen, juorulehtien lukeminen ja Facebookissa väitteleminen.

Tietysti voisi kuulostaa fiksummalta lukea Tao-te-Kingiä tai tehdä Ignatius Loyolan hengellisiä harjoituksia tai hakea inspiraatiota Thomas Mertonin kirjoista. Mutta kuten edellä sanoin, sitä on paras tehdä mikä toimii. Siitä viis miten fiksulta se näyttää.

Sanon ylläolevan pienellä varauksella, sillä laatukirjallisuuden lukemisella on ansionsa. Maailma on täynnä kummallisia oppeja ja kultteja siksi, että ihmiset eivät enää perehdy mihinkään eivätkä opiskele eivätkä ota asioista selvää. Juuri siksi olen perustamassa Elämänkoulua, mutta siitä myöhemmin.

9. Vastenmielisyyteni IOKia kohtaan saattaa olla osa valaistumisprosessia.

En ole lukemani perusteella ainoa, jota ihmekurssi on tökkinyt. Jopa Marianne Williamson kamppaili sen kanssa alussa. Suurin osa jättää kurssin kesken tai alkaa jopa kampanjoimaan sitä vastaan, kuten Matthew Remski.  Mutta jotkut kulkevat eteenpäin kohti pysyvää rauhaa. 

Ehkä minä tässä nyt aikani kärvistelen tai Egoni kärvistelee ja sitten minut ohjataan eteenpäin. 

10.On siis mahdollista, että palaan Ihmekurssin äärelle vielä itsekin. Siinä tapauksessa minun pitäisi syödä sanani, ja sehän on aina tuskallista.

Maailmassa on tapahtunut oudompiakin juttuja kuin se, että minä vuosikausia jotain asiaa torjuttuani alankin tuntea siihen vetoa. Niin kävi itse asiassa suhteelleni Eckhart Tolleen.

Jätän siis ovet auki ihmekurssille, kuten kaikelle muullekin. Olen valmis antamaan sille mahdollisuuden.

Lopuksi minun on pyydettävä anteeksi niiltä, joita olen loukannut. He ovat onneksi minua valaistuneempia ihmisiä, mikä saattaa olla syy siihen, etten saanut vihapostia viime viikon blogini julkastuani.

Ehkä he suhtautuvat minuun sillä ymmärtäväisyydellä, jota Ihmekurssi kaiketi opettaa vaikka en itse pääse sen opetuksen kiemuroista aivan perille.

Kiitos ja anteeksi.

Keskustelun toivoisin kyllä jatkuvan, joten olen siihen valmis. Huomaan tässä itseasiassa jo keskustelleenikin aiheesta  itseni kanssa. Muidenkin näkemyksiä olisi kyllä mukava kuunnella.

Lähteet:

The New York Times

acim.org

seanreagan.com