Onko vetovoiman laki humpuukia?

Mikä ihmeen vetovoiman laki?

Vetovoiman laki on suosittu uushenkisyysoppi, joka lupaa oikotien rikkauksiin, menestykseen ja vaikutusvaltaan.

Se onkin todistettavasti toiminut  ainakin sitä opettaville itsehoito-oppaiden kirjoittajille, valmentajille ja puhujille.

Yksi suurimmista menestystarinoista on australialainen Rhonda Byrne, jonka The Secret-elokuvasta ja kirjasta syntyi globaali kultti.

Tässä blogissa kutsun vetovoiman lakia lyhyesti Opiksi.

Käsittelen Oppia tässä niin lyhyesti ja ytimekkäästi ja kansantajuisesti kuin kykenen, menemättä syvälle esimerkiksi kvanttifysiikkaan ja sähkömagnetismiin, joihin Opin sanotaan perustuvan, koska en ole näiden asioiden asiantuntija yhtään enempää kuin Opin opetuslapsetkaan – sillä erotuksella, että minä myönnän tietämättömyyteni 😏.

Vetovoiman lain perusajatus

Opin perusteesi on, että samankaltaiset asiat vetävät toisiaan puoleensa ja koska koko maailmankaikkeus on energiaa, me voimme oikeilla taajuuksilla väreilemällä vetää puoleemme samalla taajuudella väreileviä ihmisiä, esineitä ja tilanteita.

Me voimme siis ajatuksillamme manipuloida tunteitamme saavuttaaksemme tarpeeksi korkean energiatason, kyetäksemme sitten “taivuttamaan todellisuutta” mieleiseksemme.

Wallace Wattles, jonka kirja The Science of Getting Rich (jonka voi ladata täältä) innosti Rhonda Byrneä kirjoittamaan The Secretin, väittää maailmankaikkeuden olevan “ajattelevaa ainetta”, jota voimme muokata –  ajatuksillamme.

Onko vetovoiman lailla tieteellistä pohjaa?

Oppia opettavat korostavat yleensä sen tieteellistä pohjaa. Sille on haettu tukea erityisesti kvanttifysiikasta, sähkömagnetismista ja aivotutkimuksesta. Kaikki todistusyritykset ovat kuitenkin kaatuneet, lähinnä siksi, ettei Oppi mene asioissa pintaa syvemmälle vaan yksinkertaistaa niitä kuulostaakseen uskottavalta.

Otetaanpa vaikka metronomit, jotka usein otetaan esille keskusteltaessa Opin tieteellisyydestä.

Metronomit alkavat todistettavasti käydä samaan tahtiin toistensa läheisyyteen joutuessaan. Tätä pidetään todisteena olioiden välisestä kosmisesta yhteydestä.

No, viimeaikaiset kokeilut hiukkasten lomittumisesta (entanglement) osoittavat, että olioilla on yhteys, mutta vielä tätä lomittumista ei ole osoitettu tapahtuvan  makrotasolla eli meidän havaitsemassamme todellisuudessa. 

Fyysikot eivät nimittäin vielä ole kehittäneet kaiken teoriaa, joka yhdistäisi kvanttiteorian ja suhteellisuusteorian ja sitä odotellessamme elämme yhä todellisuudessa, jossa elämämme tapahtumat noudattavat Newtonin mekaniikkaa vaikka hiukkastasolla mennään oudossa kvanttimaailmassa, jossa luonnonlait sellaisina kuin me ne ymmärrämme eivät päde.

Tämä ei siis tarkoita, etteivätkö myös ihmiset voisi lomittua ja vaikuttaa toisiinsa mutta koska tätä ei ole kyetty pätevästi vielä todistamaan tapahtuvaksi meidän todellisuudessamme, ei siitä voi sanoa mitään varmaa. 

Oppi on kuitenkin varma asiastaan ja etenee seuraavanlaisella logiikalla:

Samoin kuin kaksi atomia muodostaa molekyylin vain, jos niiden rakenne on yhteensopiva, myös kaksi toisilleen sopivaa ihmistä kohtaavat – eli manifestoivat toisensa –  ja muodostavat hyvän ja kestävän parisuhteen vain, jos he ovat värähtelevät samalla taajuudella.

Ihmiset eivät kuitenkaan ole metronomeja eivätkä yksittäisiä molekyylejä vaan monimutkaisia bio-organismeja, jotka seikkailevat aika-avaruudessa, josta yhä tiedämme hyvin vähän.

Mitä me oikeastaan tiedämme?

Nyky-ymmärryksen mukaan maailmankaikkeus on energiana ilmenevää informaatiota. Noin 96% universumista on pimeää ainetta, josta ei tiedetä oikeastaan mitään.

Maailmankaikkeus on siis yhä arvoitus tiedeihmisille, samoin kuin esimerkiksi tietoisuus, ja tätä epätietoisuutta Opissa käytetään hyväksi. 

Mutta vaikka me yhä tiedämme hyvin vähän siitä todellisuudesta, jossa elämme, me tiedämme siitä kyllä jotain. Tai ehkä voisi sanoa, että meillä on riittävästi yhteneväisiä kokemuksia siitä, mitä kutsumme todellisuudeksi, että voimme käyttää sanaa tietäminen.

Me tiedämme, että maailmankaikkeutta esimerkiksi ei pidä kasassa yksistään vetovoima (kuten Opin edustajat yleensä väittävät) vaan hiukkasten välinen vuorovaikutus, joka voi olla vetovoimaa (kuten gravitaatio) mutta myös esimerkiksi hyljintää (kuten samannapaisista magneeteista tiedämme). 

Miksi oikeastaan kirjoitin tämän kirjoituksen?

Lähdin tätä kirjoitusta kirjoittamaan siksi, että Opin edustajien löysä argumentaatio on suoranainen loukkaus niille fyysikoille, jotka aikanaan havaitsivat kvanttitodellisuuden, kuten esimerkiksi Erwin Schrödingerille. Hän oli buddhalainen ja kuuluu ns. kvanttimystikoihin. Hän ei sulkenut pois “mysteerin” mahdollisuutta mutta ei antanut tämän ohjata tieteensä tekemistä.

Kirjoitan kvanttimystiikasta enemmän kirjassani Iso ajatus, mutta tässä haluan vain sanoa, että kunnioitukseni juuri Schrödingerin kaltaisia tiedemiehiä on niin suuri, että haluaisin varjella hänen arvokasta perintöään kaikenlaiselta tarkoitushakuiselta vesittämiseltä, johon Opin saarnaajat mielestäni syyllistyvät.

Luommeko maalman ajatuksillamme?

Rhonda Byrne väittää kvanttifysiikan osoittavan, että “tietoisuus luo ainetta” ja että tämän perusteella voimme päätellä, että me luomme maailmamme ajatuksillamme. 

Hän viittaa ns. Kööpenhaminan tulkintaan eli fyysikko Niels Bohrin kaksoisrakokokeesta tekemään päätelmään, jonka mukaan “tarkkailija” vaikuttaa hiukkasen käyttäytymiseen.

Kun hiukkasen toimintaa joku mittaa, sen aaltofunktio romahtaa niin, että mittaaja eli tarkkailija havaitsee sen omassa todellisuudessaan.

En nyt mene syvemmälle tähän asiaan koska kvanttifysiikka oli liikaa jopa Albert Einsteinille ja se on todella paljon monimutkaisempi kuin Rhonda Byrne väittää. Tässä on esimerkiksi hyvä video, joka selittää asiaa mahdollisimman kansantajuisesti.

On kyllä totta, että koemme todellisuuden tietoisuudessamme eikä se koskaan leikkaudu ja liimaudu aivoihimme “sellaisena kuin se on” vaan me tulkitsemme kaiken informaation, jonka aistimme aivoihimme välittävät.

On aivan mahdollista, että maailmankaikkeus on antrooppinen eli olemassa vain meidän tietoisuudessamme mutta vaikka näin olisikin, ei siitä seuraa, että voisimme muokata sitä mielemme mukaiseksi.

Se, että on yksittäistapauksia, kuten Rhonda Byrne, joka tässä on ainakin joltain elämänsä osin, onnistunut, ei vielä todista muuta kuin että Rhonda Byrneä usko tähän oppiin on auttanut. Miksi se on auttanut on sitten aivan toinen ja hyvin kiinnostava kysymys.

Mutta toimiiko vetovoiman laki?

Vaikka Opille ei löydy tukevaa pohjaa tieteestä, sen opettajien kehittämät menetelmät saattavat kyllä toimia käytännössä joidenkin ihmisten (kuten juuri Rhonda Byrnen) elämässä.

Tällaisia ovat esimerkiksi haluttujen kokemusten visualisointi, hyvän tunnetilan hakeminen ja tavoitteeseensa keskittyminen. 

On paljon ihmisiä, jotka ovat “manifestoineet” eli tuottaneet tietoisuudellaan kokemuspiiriinsä haluamansa asian (vaikkapa unelmakumppanin tai Maseratin) mutta on paljon ihmisiä, jotka eivät tässä onnistu.

Vetovoiman lain edustajat väittävät epäonnistumisen johtuvan siitä, ettei vetovoiman lain periaatteita ole noudatettu mutta koska tätä ei koskaan voi vedenpitävästi todistaa, ei vetovoiman lain olemassaoloakaan voi todistaa.

Voiko Universumilta pyytää asioita?

Vetovoiman laissa puhutaan maailmankaikkeudesta (Universumi) kuin se olisi tahtova olento, joka kuulee meitä ja antaa meille tahtomiamme asioita, kun värähtelemme samoilla taajuuksilla kuin toiveittemme kohteet.

Maailmankaikkeus on siis tämän opin mukaan elävä ja vitalistinen, ja siinä vaikuttaa voima, jolla on eri nimiä eri vitalistisissa uskonnoissa (qi, prana, Pyhä Henki jne)

Abraham-henkienergiaa kanavoiva Esther Hicks puhuu Vorteksista, eli eräänlaisesta energeettisestä varastosta, jossa kaikki haluamamme asiat jo energiamuodossa ovat. Kun taajuutemme on riittävän korkea, asiat manifestoituvat todellisuuteemme ilman sen kummempaa yrittämistä, vaivattomasti ja itsestään, Universumin järjestellessä asioitamme taka-alalla. 

Meillä ei (tietenkään) ole mitään todisteita, että Universumilla olisi tahtoa samasta syystä kuin meillä ei ole todisteita Jumalan olemassaolosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö yksilöllä – kuten minulla – voisi olla kokemusta tahtovan Universumin tai Jumalan läsnäolosta. Kirjassani Iso ajatus olen tullut tämän asian kanssa kaapista ulos ja myönnän, että minulla on Jumala-kokemus. 

Universumin kuvitteleminen tahtovaksi olennoksi voi lisäksi tuoda lohtua ja antaa voimaa arjessa. Jos tästä kuvitelmasta on hyötyä, niin ei ole mitään syytä, miksi siihen ei saisi tai voisi uskoa. Uskosta tuskin on varsinaista haittaakaan.

Mitä hyvää vetovoiman laissa on?

Eri opettajilla on erilaisia käsityksiä siitä, miten manifestointi (joka lienee ihmisiä eniten kiinnostavin elementti tässä Opissa) tapahtuu, mutta yhteistä on se, että sen tapahtuminen edellyttää hyvillä eli korkeilla taajuuksilla eli hyvässä mielentilassa olemista.

Oppi korostaa hyvinvoinnin, elämästä nauttimisen, kiitollisuuden ja vastustamisesta irtipäästämisen tärkeyttä. Sen perusajatus on, että koska me haluamme sitä mitä haluamme siksi, että uskomme sen tekevän meidät onnellisiksi ja koska meillä on sitä paremmat mahdollisuudet haluamiemme asioiden manifestointiin mitä onnellisempia olemme ( silloin värähtelytaajuutemme on korkea), meidän ensisijainen tehtävämme on pysytellä mahdollisimman onnellisina.

Ja jos onnistumme pysymään onnellisina, emme edes tarvitse sitä, mitä haluamme – mehän olemme jo saavuttaneet tavoitteemme eli onnellisuuden.

Tämä hieman kiemurainen logiikka on itseasiassa aika briljantti ja siitä on kokemukseni mukaan apua elämässämme.

Se sisältää sen tosiasian, että mikään ulkoinen ei meitä koskaan pidemmän päälle onnellista. Psykologiassa käytetyn hedonistisen juoksumatto-teorian mukaan ihmisen onnellisuustaso palautuu normaalitasolle hyvin pian sekä hyvän että huonon kokemuksen jälkeen.

Onko fiksua naureskella vetovoiman laille?

Monet ihmiset ovat saaneet apua Oppia opettavilta eikä ole mitään syytä epäillä tai aliarvioida heitä.

Mutta toistetaan vielä: Oppia ei voi pätevästi perustella fysiikan laeilla.

Sen menetelmistä saattaa sen sijaan olla hyötyä ja niitä voidaan perustella esimerkiksi positiivisen psykologian näkökulmasta.

Yalen yliopiston kuuluisa ja tieteeseen tukevasti ankkuroitunut onnellisuuskurssi (The Science of Well-Being, jonka voi käydä ilmaiseksi täällä) sisältää monia Opinkin suosittelemia ajatuksia ja menetelmiä (kuten kiitollisuuden harjoittaminen, meditoiminen ja ylipäänsä lempeämpi asennoituminen elämään jne).

Lisäksi on todettava, että vaikka Oppia ei sellaisena luonnonlakiin verrattavana tosiasiana kuin sen edustajat sen esittävät olisikaan olemassa, lumevaikutus on kiistaton tosiasia. Usko voi todella tehdä autuaaksi. Jos uskoo siihen, että on olemassa tietoinen Universumi, joka tahtoo meille vain hyvää, elämä muuttuu todistettavasti helpommaksi.

Kyse on siis oikeastaan valinnasta. Millaisessa maailmankaikkeudessa haluamme elää: ystävällisessä vai vihamielisessä? Tätähän fyysikko Einstein kuulemma (mutta ei ilmeisesti todistettavasti) kehotti meitä pohtimaan.

Yhteenveto

Alla on yhteenvetoni Opin minussa herättämistä ajatuksista ja siitä, mitä Opin edustajilta ja elämästä yleensä olen oppinut:

  1. Olemme kaikki arvokkaita ja ansaitsemme hyvän elämän
  2. Meitä ei kannusteta ja rohkaista kasvamaan parhaimmiksi versioiksi itsestämme
  3. Me tyydymme liian vähään
  4. Ajattelumme on urautunutta ja kulkee samaa kehää
  5. Me voimme opetella ja oppia ajattelemaan uudella, rakentavammalla tavalla
  6. Kun opimme ajattelemaan uudella rakentavammalla tavalla, alamme tuntea uudenlaisia tunteita: luottamusta, innostusta, inspiraatiota ja ennenkaikkea uskoa. 
  7. Uusissa tunnetiloissamme alamme nähdä mahdollisuuksia uhkien sijaan.
  8. Mahdollisuuksien näkeminen johtaa yleensä (mutta ei aina) niiden toteutumiseen ja uhkiin keskittyminen johtaa usein (mutta ei aina) niiden toteutumiseen.
  9. Ei ole mitään varsinaista “lakia”, joka on tämän prosessin takana vaan kaikki perustuu aivojen toimintaan ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen
  10. Aivot eivät tee eroa realististen ja epärealististen tavoitteiden välillä. Kun niille väläytetään tavoite, ne alkavat rakentaa polkua sen saavuttamiseksi
  11. Ihmiset tuntevat vetoa lajitovereihinsa, jotka suhtautuvat elämään myönteisesti ja luottavaisesti ja ovat terveesti kunnianhimoisia. Siksi he menestyvät. He ovat yleensä myös terveempiä. 
  12. Ei-toivotuista asioista irtipäästäminen toimii todistettavasti paremmin kuin niiden vastustaminen. 
  13. Opin opetus, että kun olet yhteydessä Universumiin,  olet linjauksessa (alignment) ja tulet parhaimmaksi versioksi itsestäsi, on toimiva ajatusleikki 
  14. Linjaus on ilmeisesti sama asia kuin flow, jota kutsun virtaukseksi. Flowssa olemme yhteydessä maailmankaikkeuden luovaan energiaan, tunnemme olomme hyväksi ja energiseksi ja inspiroituneeksi, henkeytetyksi (eli inspiroiduksi). Sana inspiraatio tarkoittaa kirjaimellisesti hengen vallassa olemista.
  15. Vetovoiman lakia opettavat ohjelmat ja itsehoito-oppaat toimivat, koska ne vahvistavat ihmisten uskoa mahdollisuuksiinsa. Ne ovat siis hyvällä tavalla aivopesua.
  16. Vaikka emme varsinaisesti voi “taivuttaa todellisuutta”, voimme vaikuttaa kokemuksiimme kun koulutamme ajatteluamme myönteisemmäksi. Tämä ei tapahdu hetkessä vaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.
  17. Meille voi koska tahansa tapahtua mitä tahansa. 
  18. Meitä ei suojele mikään, mutta meille on suureksi avuksi ja helpotukseksi, jos voimme luottaa korkeampaan voimaan – vaikka emme siihen uskoisikaan.

Oppi on siis mielestäni arvokas psykologisena pelinä, kuten eräs tähän kriittiseen artikkeliin kommentoinut huomautti. Sen käytännön sovelluksissa on paljon ansioita. Omassa elämässäni kaikkein toimivin oppi on kuitenkin ollut kiinalainen Wu Wei, josta kerron kirjassani Vastustamaton. Wu wei tarkoittaa elämälle antautumista ja vastustamisesta irtipäästämistä. Wu wei ei ole sekään tieteellinen oppi mutta se on osoittautunut hyvin toimivaksi jo viimeiset 2 500 vuotta.

Seuraavaksi aion käsitellä tarkemmin Abraham-henkienergiaa kanavoivaa Esther Hicksiä, jonka suuri fani (ja aivan järjenvastaisesti) olen. Tässä linkki Abraham-blogiin.

Lisää aiheesta:

Psychology Today

jonathanfields.com

ARKISTO: