Sisäinen vastuullisuus

Kestävä kehitys on käsite, joka on tullut yleiseen kielenkäyttöön YK:n vuonna 1987 julkaistun Brundtlandin komission raportin myötä.

Se määritteli kestävän kehityksen sosiaaliseksi, taloudelliseksi, ympäristölliseksi ja kulttuuriseksi kehitykseksi, joka ei vaaranna tulevien sukupolvien oikeutta omaan kehitykseensä.

Sen mukaan kestävä kehitys ei ole vain ympäristöllinen asia, vaan kaikki sen osa-alueet (taloudellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen) ovat tärkeitä.

Eräs malli, jota usein taloustieteessä käytetään kestävästä kehityksestä puhuttaessa on Triple Bottom Line -malli (kolmoistilinpäätös) eli PPP: People, Planet, Profit. Kestävää liiketoimintaa on se, jossa nämä kolme kohtaavat (alla vasemmalla).

Donitsimalli (alla oikealla) on Kate Raworthin esittämä malli, jossa kestävä kehitys on planetaaristen reunaehtojen ja ihmisten hyvinvoinnin takaavan tuoton väliin jäävä “donitsi”.

Näissä malleissa puhutaan ihmisistä ja ihmisten tarpeista hyvin perinteisesti ja yksiulotteisesti. Niistä puuttuu myös se tekijä, mikä motivoisi ihmisen tekemään planeettaa suojelevia ratkaisuja.

Huoli on eräs tekijä. Lukemattomat ihmiset maailmassa tuntevat jatkuvaa huolta esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, luontokadosta ja eläinten oikeuksista. Huoli ei kuitenkaan aina käänny teoiksi. Huoli on itseasiassa negatiivinen, jopa lamauttava tunne.

Syyllisyys on vielä huoltakin huonompi motivaattori.

Me kaikki tiedämme, millaisia valintoja meidän pitäisi tehdä mutta emme saa tehdyksi niitä. Tietämättömyydestä ei enää ole kyse. Kyse on paljon syvemmällä olevasta ongelmasta, jota tähän mennessä ei ole tunnistettu.

Jotta planeettamme suojeleminen ei jäisi vain erillisten tulipalojen sammuttamiseksi, on löydettävä keino luoda sellainen järkähtämätön tahtotila, joka yhdistää kaikki ihmiset ja motivoi heidät tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka ovat eduksi sekä ympäristöllemme että ihmiskunnalle.

Tieto ei riitä.

Tarvitaan vastuullisuuden sisäistämistä. Tarvitaan sisäistä muutosta, inner transformation.

Ensimmäisen asteen yhteys

Sosiologi Abraham Maslow liitti tarvekartoitukseensa myöhempinä vuosinaan: itse-transsendenssin (self-transcendence).

Maslowin tarvekartoitus esitetään tavallisesti hierarkiana ja pyramidina mutta ilmeisesti tämä ei ollut hänen itsensä tarkoitus, ainakaan Stuart Barry Kaufmanin mukaan. Hän esittää kirjassaan Transcend.The New Science of Self-Actualization allolevan purjevene-kaavion, joka hänen mukaansa paremmin kuvaa sitä, mitä Maslow tarkoitti. Olen kirjoittanut tästä blogikirjoituksen, jonka voi lukea täältä.

Käsitteellä itse-transsendenssi tarkoitetaan kirjaimellisesti itsen ylittämistä mutta mitä se tarkasti ottaen tarkoittaa, ei ole aivan selvää. Sen voi tulkita yhteyden hakemisena johonkin itseään suurempaan. Maslow kuvasi sitä huippukokemuksena, Kaufman yhteydeksi maailmaan. Dacher Keltner puhuu ”häikäistymisestä” (awe) kirjassaan Awe. The New Science of Everyday Wonder and How It Can Transform Your Life.

Kaikki nämä kokemukset tuottavat euforisen tilan, syvän onnen ja läsnäolon tunteen.

Häikäistyminen on kuitenkin nykyihmisen elämässä yhä harvinaisempaa. Muuten tuskin Keltner, Berkeleyn professori, olisi kirjoittanut siitä kirjan, josta tuli bestseller. Tämä kyky, jonka simpanssitkin hallitsevat, pitää oppia uudelleen, ei vain siksi, että se on hyväksi mielenterveydelle vaan siksi, että siinä saattaa olla ratkaisu ympäristö- ja humanitaariseen kriisiimme.

Kun ihmiskunta näki sinisen planeettamme ensimmäistä kertaa Apollo 17-miehistön otettua siitä valokuvan avaruudesta käsin vuonna 1972, ihmiskunta joutui kollektiivisen häikäistymisen valtaan. Sen seurauksena syntyi ympäristöliike, tarve suojella haavoittuvaa kotiamme. Nyt tämä häikäistyminen on himmentynyt.

Takaisin luontoon

Sisäisen vastuullisuuden ytimessä on nondualistinen maailmankuva.

Länsimaissa vallalla oleva mekanistis-materialistinen maailmankuva perustuu dualismiin, erillisyyteen ja Raamatun väärintulkinnasta johtuvaan käsitykseen ihmisestä luomakunnan herrana.

Ihmiskuntamme viisausperintöjä, kuten alkueperäiskansojen luontosuhdetta shamaniutta, hindulaisuutta, buddhalaisuutta, taolaisuutta yhdistää nondualismi, käsitys ykseydestä.

Sisäistä vastuullisuutta on harjoiteltava. Sitä voi harjoitella erilaisten kontemplatiivisten menetelmien (kuten meditointi ja tietoinen läsnäolo, mindfulness) avulla.

Sitä voi myös opiskella. Yalen yliopiston kurssi Religions and Ecology: Restoring the Earth Community Specialization esimerkiksi syventää ja laajentaa käsitystä eri uskontojen ja uskomusjärjestelmien suhteesta ympäristönsuojeluun. Alkuperäiskansojen luontoyhteys tulee kurssissa vahvasti esille. Me voimme oppia paljon heiltä, joiden suhde ympäristöön on pysynyt terveenä.

Sisäisen vastuullisuus avaa uuden näkökulman kestävään kehitykseen. Se antaa toiminnallemme terveen ja kestävän perustan planeettaamme ja sen asukkaita suojaavien ratkaisujen tekemiselle.