Toisin kuin edellinen koiramme, Luca hakeutuu usein yksinäisyyteen. Se käy ikäänkuin tankkaamassa omaa seuraansa ja liittyy häntä heiluen meidän seuraamme, kun on saanut sitä tarpeeksi.

Yksinäisyys on pahempi terveysriski kuin ylipaino, tutkijat sanovat. Ihmisellä on synnynnäinen tarve tuntea olevansa yhteydessä toisiin. Tällaisen yhteydentunteen voi kuitenkin kokea vaikka olisi yksinkin. Ja toisaalta se voi jäädä kokematta vaikka ympärillä olisi paljon ihmisiä.

Me Naiset -lehdessä oli juuri juttu siitä, miten terveellistä on olla välillä yksin. Valitettavasti yksinolemisesta on kuitenkin tehty ongelma. Ihmiset pelkäävät ”yksinjäämistä” niin, että roikkuvat mieluummin huonoissa suhteissa.

Se on sääli, sillä yksinolosta pitävät ovat yleensä mukavia ihmisiä. He eivät takerru muihin eivätkä anna onnensa avaimia kenenkään muun kuin itsensä käsiin. He toimivat kuten Luca. He ovat siksi puoleensavetäviä. Heidän seurassaan on helppo olla.

Lääke yksinäisyyden kokemukseen on siis se, että opettelee viihtymään omassa seurassaan. Vähitellen oppii myös sen, että emme ole koskaan yksin. Olemme aina yhteydessä kaikkiin. Tässä auttaa eräs hyvintuntemamme aivoharjoitus.

Se alkaa m-kirjaimella.