Meditointi ei ole pikaratkaisu mihinkään ongelmaan eikä sille voi asettaa tavoitteita. Se on aivoharjoitus, joka pitkässä juoksussa lisää harmaan aineen tiheyttä aivojen kuorikerroksessa ja vähentää sitä stressikeskuksessamme mantelitumakkeessa.

Käytännössä tämä näkyy niin, että ikävien ajatusten ja niitä seuraavien tunteiden ympärille muodostuu tilaa.

Voimme ikäänkuin katsella ikäviä kokemuksiamme matkan päästä ja ymmärtää, ettei niillä ole meihin mitään vaikutusta.

Ne eivät vaikuta Salliin (korkeampaan tietoisuuteemme) vaan ne aktivoivat Einon (eli Egon). Jo tämä tieto auttaa suhtautumaan eri tuntemuksiimme.

Kun olemme ärtymyksen tilassa, emme pääse siitä eroon taistelemalla sitä vastaan. Jos meditoimme hokien, että haluan päästä tästä tunteesta eroon NYT, on lopputuloksena vain ei-toivotun tunteen vahvistuminen.

Jos olo on todella ärtynyt, meissä on paljon energiaa, joka on hyvä vapauttaa kohdistamatta sitä lähimmäisiimme. Sen sijaan voi tehdä kuten ylläolevan kysymyksen esittänyt arvelikin eli purkaa sen vaikka hikitreeniin.

Kun olo on tasaantunut, voi istua meditoimaan ja tehdä vaikka Metta-meditaation (eli rakastavan ystävällisyyden meditaation). Siinä toivotetaan kaikille, omasta itsestä lähimmäisiin, tuntemattomiin ja lopuksi vihamiehiin, rakkautta, hyvinvointia, menestystä ja terveyttä.

Ei se heti tee meistä valaistuneita mutta vähitellen opimme olemaan reagoimatta muiden ihmisten käyttäytymiseen.

Alla uudestaan linkki Marika Borgin Mettaan. Metta muuttaa taajuutemme rakastavampaan suuntaan, vähitellen.